Hui! Mörkö ilmoitettu AVOon

 Puoli vuotta on mennyt Mörkön kanssa epäsäännöllisen säännöllisesti tokon parissa. Viime vuoden puolella treenasimme pääsääntöisesti merkin kiertoa ja tämän vuoden puolella on työnalla ollut ruutu sekä hyppy. Yllätyksekseni vanha koira on oppinut ja paljon. Suurin kipupiste olikin merkin kierto ja siinä etäisyyden kasvattaminen. En oikeastaan tiedä miksi ruutu on ollut aikoinaan niin tuskainen, nyt ruutu on rakentunut pikku hiljaa koko ajan edeten. Tällä hetkellä treenataan näitä kahta liikettä sekaisin. Yllättävän vaikeaa on, en ollut ollenkaan ajatellut että Mörkö jäisi näihin liikkeisiin niin pahasti kiinni kuin nyt jää. 

Yllättäen suurin työ on tehty hyppynoudon kanssa. Tämä siitä syystä että Mörköltä jouduttiin tapaturman seurauksena poistamaan toinen yläkulmahammas alkuvuodesta, ja tämä vaikutti oleellisesti otteeseen kapulasta. Piti aloittaa aivan alusta, etsiä uusi mukava tapa pitää kapulasta kiinni. Vanhalle koiralle myös hyppy itsessään on haastavaa, ja kapula suussa Mörkö alkuun kiersi hypyn kokonaan. Mietinkin pitkään että toimikoot koira miten parhaimmaksi näkee, mutta sitten kuitenkin halusin kokeilla josko kyseessä olisi vain itseluottamuksen puute. Ollaan nyt tehty hyppynoudon eri osa-alueita erikseen ja eilen kokeilin yhdistää kaikki palaset. Mörkö meni hyppynoudon yhtään empimättä. 

Kotona on treenattu peruuttamisen askeleita, sekä jäävien perusteita. Kaukoja olen koittanut muistutuella niissä rajoissa kun sisällä voi. Seuraamisen täyskäännöstä tehty täsmäiskuina. Pitäisi päästä tekemään kokonaisia liikkeitä ja kokonaisuuksia. Treenilista tuntuu aivan liian pitkältä, mutta silti ilmoitin Mörkön AVOon. Koskaan ei voi tietää milloin Mörkö sanoo "ei kiitos" ja tehdään ja ennen kaikkea nautitaan yhdessä tekemisestä vielä kun voidaan ja se on koirastakin hauskaa. Mukava saada koiranettiin osallistumisesta merkintä.

Sen kummempia tavoitteita ei ole. Säännöt voisin lukea muutamaan kertaan. Jos osaisi välttäää näint turhat pisteväehnnykset, kun AVO on itselleni ihan uusi tuttavuus.

Ensimmäinen kolmosten startti, ensimmäinen nolla!

 Venyi hiukan pitkäksi suunnittelematon kisatauko. Tiesin kyllä jo helmikuun puolella että pakollista taukoa tulee kun itsellä oli muita menoja monena peräkkäisenä viikonloppuna. Mutta enpä arvannut että omien menojen lisäksi Tikrua vaivasivat anaalit kohtuuttoman pitkään ja lopulta vielä itsekin olin kipeänä. Se siitä peruskuntokaudesta sekä perustaitojen treenaamisesta.

Jostain syystä muutenkin ajatus kolmosista kisaamisesta jännitti. Onko meistä siihen, osataanko me tarpeeksi, nauretaanko meidän pihalle, ollaanko liian hitaita. Tällaiset kysymykset olivat viime aikoihna pyörineet usein päässä ja lopulta kun kisapäivä koitti olo oli jo valmiiksi hieman luovuttanut. Tein kovasti itseni kanssa töitä, että sain asenteeseen taistelutahtoa sekä itseensä luottamista. Onneksi päivän radat olivat kummatkin varsin jouhevia, joskin ensimmäisellä radalla jouduin suunnittelemaan tarkasti kohdat joissa vedän täysillä. 

Tikru istui lähdössä, mutta lähti kutsusta hieman tahmeasti liikkeelle. Itse ohjasin tarkkaan pujottelulle ja siitä rento puomin suoritus. Muuten en tiedä mitä puomilla tapahtui, mutta virhettä ei tullut ja Tikru meni ainakin nousevan osan rennosti. Ehdottomasti parhain puomi kisoissa tähän saakka. Loppuun tein vielä suunnittelemani persjätönkin siinä hyvin onnistuen. Maalissa nollalla, mutta luulin alkuun että oli yliaikanolla kunnes selvisi että se olikin NOLLA! Ei mikään hurja ihanneajan alitus, mutta 3,89m/s etenemällä kuitenkin.

Toinen rata oli ensimmäistä parempi, mutta tässä suoraan pujotteluun lähestyminen aiheutti Tikrulle päänvaivaa. En tiedä oliko kovavauhtinen lähestyminen vain vaikeaa suoraan tehtynä, vai hämäsikö eri väriset pujottelutkepit (joka toinen oranssi, joka toinen sinenen). Tiedä häntä, mutta koska alla oli jo virhe päätin kokeilla takaakierto-persjättöä radan loppupuolella. Eihän se edelleenkään mikään kympin suoritus ollut, mutta ensinnäkin yritin ja toisekseen annoin ensimmäistä kertaa koiralle tilaa hypätä esteen yli. Haltuunotto jäi puolitiehen ja jouduin kalastelemaan Tikrun vielä halutulle puolelle. Videolta katsottuna jos korjaamisen menevän ajan jättää pois olisi ollut nippanappa ihanneaikaan suoritus, eli etenemä tällä radalla noin 4,1m/s. 

Kaiken kaikkiaan teki todella hyvää itsetunnolle saada palautetta että me osataan, ollaan kohtuullisen nopeita ja olemme ihan oikeutetusti kolmosissa. Tuli jotenkin tosi hyvä mieli ja sellainen todella vahva tunne siitä että agility on todella kivaa. Motivaatio nousi reippaasti ja halu suunnitella tulevaa sen myötä.