Koirat kävivät kuvattavana, kun olivat kerrankin molemmat pestyinä samaan aikaan. Ihania muistuja, varsinkin koirien juoksemisen riemu. Kerarnkin molemmat koirat ovat samaan aikaan juoksemassa kuvasas!
Tänään oli Mörkön vuoro tokoilla oman seuran kokeessa. En ollut kerennyt treenata ihan niin ajatuksella kuin olisin halunnut, mutta olin sentään käynyt kolme kertaa kisakentällä treenaamassa. Mörkö kävi myös osteopaatilla viime viikolla, ihan vain varmistukseksi ettei veteraanin kropassa ole jumeja.
Sää suosi, aamupäiväsä satoi juuri sopivan kevyesti vettä niin ettei kenttä pölissyt ja iltapäivästä oli puolipilvistä. Olisihan se viileämpääkin voinut olla, muttei ollut aivan liian kuumakaan. Koepaikalla koin yllätyksen kun osallistujana oli toinenkin löwchen. Onneksi olimme eri paikallaoloryhmissä, muutoin olisi paikkis ollut kertaluokkaa vaikeampi. Haastavaksi epäilen sitä nytkin. Edellisessä kokeessa Mörkö ei näyttänyt olevan ihan omalla mukavuusalueella, ja vaikka paikkista treenasinkin tässä kuukauden aikana jonkin verran niin silti mietitytti että miten menee.
Ja miten sitten meni? Kävin opettelemassa sääntöjä 12 pisteen verran. Mörkö meni käskystä maahan, muta nousi välittömästi istumaan. Käskin uudestaan maahan. Paikalla olo oli ihan jees, mutta Mörkö nousi heti istumaan kun palasin takaisin. Piseitä kuunnellessa opin, että olisi ollut parempi antaa Mörkön isuta. Istumalla olisi tullut 8 kun kerran oli kuitenkin käynyt maassa, nyt lisäkäsky tiputti pisteet vitoseen.
Kehä alkoi hypyllä. Menimme kehään hyvillä mielin, mutta jälleen kerran Mörkö väisti hypyn viime hetkellä. Tiesin tässä kohtaa ettei ykköseen ole enää mahdollisuutta, joten purkaakseni omaa turhaumaa ja harmistusta (ja lapsellisuutta) ilmoitin keskeyttäväni. Onneksi kokeessa oli maailman ihanin liikkuri, joka kysyi haluanko kuitenkin tehdä osan liikkeistä. Että hän on siellä minua varten ja minulla on oman suorituksen verran aikaa tehdä haluamiani asioita. Onneksi hän kertoi tämän, sillä sain nopeasti kasattua itseni ja päätin kokeilla hyppyä, seuraamista ja luoksetuloa.
Hyppyä piti lopulta kokeilla kaksi kertaa (Mörkö väistä). Sitten lähetin hypyn yli omalla liikkeellä avustettuna, ja tein neljännen ja viimein onnistuneen yrityksen. Seuraaminen tehtiin liikkuroituna kuten olisi kokeissakin tehty. Olin todella tyytyväinen miten hyvin Mörkö seurasi. Ei nyt kympin suoritus, muta ehkä 8-9. Loppuun täydellinen luoksetuloa, ja poistuimme iloisesti kehästä. Hyvä mieli, hyvä (maksettu) treeni!
Näin jälkeen päin ajateltuna, niin olisihan sitä voinut tehdä loputkin liikkeet eli kapulan pito, kaukokäskyt sekä liikkeestä maahanmeno. Toisaalta olen tosi tyytyväinen etten tehnyt, sillä en ole varma olisinko saanut omaa fiilsiä niin hyväksi ja rennoksi jos olisin heti jatkanut. Nyt sain Mörkölle hyvän fiiliksen koetilanteessa, mikä on vain ja ainoastaan positiivinen asia. Hiljaisen keskustelun jälkeen itseni kansasa lupasin kuitenkin etten jatkossa enää tule näin toimimaan. Että minun pitää opetella hallitsemaan omia tunteita ja ajatuksia niin ettei harmistus vuoda läpi vaan voin kisata iloisesti oman osuuteni kokonaisuutena.
Oli jännä havaita myös että pitkästä aikaa minua jännitti tosi paljon. On se kumma että heti kun on jotain saavutettavaa (koulutustunnus) niin alkaa jännittämään. Tämä hyvä tieto myös sen kannalta että pitää hieman käsitellä asiaa henkiseltä kantilta ennen seuraavaa kisaa. Ikävä vain seuraavaa kisaa ei ihan heti ole tulossa, mutta mennään kun johonkin päästään. Tässä välissä treenataan paikkista lisää ja koitetaan löytää jostain avohyppy ettei jatkossa menetetä pisteitä ko liikkeestä.
Kaiken kaikkiaan kokemuksesta jäin enemmän positiivinen muisto.
Tikrun agilityura on ollut ehkä hitain maailmassa. 2018 ekat startitja siitä kaksi starttia vuodessa. Milloin on ollut taidoissa liikaa uupeloa, milloin olen itse ollut raskaana. Mutta hidasta on ollut, jopa tuskasen hidasta. Lohduttavaa on sentään se, että tarvittiin vain kahdeksan kisaa nousuun.
Tänään oli kokeilussa juoksupuomi kisatilanteessa. Eihän se toiminut lainkaan, muta tällä ei onneksi ollut vaikutusta tulokseen. Ensimmäisellä radalla Tikru osui ihan kontaktialueen yläreunaan ja toisella radalla ravasi. Vielä on paljon epävarmuutta koiralla, perustreeniä on luvassa lisää ja paljon.
Muuten olin tyytyväinen kisasuorituksiin. Ensimmäisellä radalla Tikrulla tuli jokin aivopieru renkaan kanssa kun hyppäsikin numerolapun ylitse. Toisella radalla rengas meni varmasti. Itseäni jännitti pujottelu kun treeneissä ei ole ikuisuuksiin mennyt pujottelu kerralla oikein. Nyt molemmilla radoilla meni pujottelu nappiin. Ensimmäisellä menin vasemmalta puolelta, toisella radalla tein takaaleikkauksen oikealle. Keinu oli tosi sujuva, jopa siinä määrin sujuva että minun pitää uskaltaa alkaa etenemään reilummin. Ensimmäistä rataa ennen Tikru oli todella kiinnostunut muista koirista, toiselle radalle mennessä huomio oli meissä. Valitsin palkata radan jälkeen lelulla, ja Tikru palkkaantuikin tosi kivasti.
Täältä tullaan kakkoset! Heinäkuussa toivottavasti taas kisataan :)
