Kuin kaksi hiomatonta timanttia

Välillä saan hulluja ideoita. Ihan kuin jo siinä ei olisi tarpeeksi, että lähden Tikrun kanssa kisaamaan. Tikrun jonka juoksupuomi on pahasti kesken, ja jonka kanssa ei ole tehty rataa kuukausiin. Joka ei ole treenannut kuin yhdessä hallissa ja joka ylipäätänsä on hyvin kokematon. Niin minä ilmoitin Tikrun kuitenkin kisoihin. Ihan vain nähdäkseni missä mennään, ja onko minun treenilistani yhtään paikkaansa pitävä todellisuuden kanssa.

Mutta niin minä ilmoitin myös kaverin tsekinpaimenkoiran samoihin kisoihin. Ihan kuin yhdessä kokemattomassa ei olisi jo tarpeeksi. Ihan kuin kaksi rataa ei riittäisi. Ihan kuin kuvioissa mukana oleva vauva ei tekisi tarpeeksi jännitystä omasta takaa, niin lainaanpa vielä kaverin koiraa. Näin tein, koska kaveri ei itse voi koirallansa kilpailla ja koulutettu koira ansaitsee tuloksena. Ilmoitin siitäkin huolimatta, ettei meillä ole Caarian kanssa yhteisiä treenejä kuin yhden käden sormilla laskettavan verran.

Kahden hyvin kokemattoman koiran kanssa kisatessa korostui molempien koirien sekä kummankin koirakon kokemattomuus. Koin hankalaksi suunnitella (kohtuullisen vaikeita) ratoja, sillä ohjauspakista ei löytynyt kuin valssi ja satunnainen takaaleikkaus. Tikrun kohdalla on ihan puhtaasti treenaamattomuutta, Caarian kohdalla ei olle edes kokeiltu ohjauksia. Pitää ehdottomasti ottaa työnalle kummankin kanssa, helpottaa kummasti ratojen tekemistä. Kokemattomuus näkyi myös kummallakin koiralla keinun suorituksessa, sekä hieman pätkittäisessä etenemisessä. Erittäin suurena positiivisena yllätyksenä kokemattomuus ei näkynyt pujotteluvaikeuksina tai vauhdin puutteina. Tikru ei ottanut kisapaikalla häiriötä koirista, kuulutuksista, äänistä tai hajuista. Caaria ei ottanut muuten häiriötä, mutta jälkimmäisellä radalla se näki edellisen suorittavan koiran poistuvan vauhdikkaasti radalta ja tämä sotki ajatuksia. Kokemuksen myötä tämä tuskin on ongelma.

Varovaisesti tein tavoitteiden asettelua ja mietin jos yksi nolla tulisi, ja se tuli heti ensimmäiseltä Tikrun radalta! Eihän rataa voi suorituksena ehjäksi sanoa, mutta tulimme yhdessä maaliin vaikka koira selkeästi ihmettelee ohjauksiani. Puomi pysyy treenilistalla. Rengas, keinu ja pujottelu olivat esteinä positiivisia yllätyksiä. Loppusuoran kiihdytys tilaamaton mutta erittäin hyvä asia.

Caaria yllätti positiivisesti tekemällä kovasti minulle töitä. Radan alussa koira tuli pyytämättä sivulle, tästä oli hyvä lähteä radalla. Hieman ratasuunnitelma petti, mikä vaikeutti keinun jälkeen ohjausta. Caarian aivoituksia en osannut ennakoida kun hieman sulkeutunut koira lähtikin moikkaamaan tuomaria. Harmillisesti muutamasta sentistä kiinni ettei Caariankin kanssa olisi tullut nolla radalta. Caaria eteni kuitenkin niin mallikkaasti, että ylimääräisistä pyörähdyksistä huolimatta suoritusaika alittui.

Tikrun toinen rata oli jo sujuvampi. Samat vaivat eli juoksupuomi vaivasi tietenkin tätäkin rataa, mutta toisaalta samat asiat ihastuttivat ensimmäiseltä radalta. Varma rengas, keinu ja pujottelu sekä oiva irtoaminen loppusuoralla. Olin suunnitellut tekeväni A-esteen jälkeiselle hypylle valssin koska halusin putken sisäkaarteeseen (koska en ole varma meneekö Tikru putkea jos teen takaa leikkauksen). En tiedä johtuiko ohjaussuunnitelman lennosta toiseen vaihtamisesta ja siten putken ulkokaarteeseen joutumisesta vaiko jostain putkessa olleesta hajusta, mutta Tikru vietti putkessa kahteen kertaan hyvän tovin.

Caarian toiselta radalta ei jäänyt muuta opittavaa kuin että älä mene liian aikaisin radalle. Caaria jäi kiinni radalta poistuvaan koiraan, niin että lopulta poistui häntä suorana itsekin. Tämän lisäksi keinua pitää puomin lisäksi työstää, olisi vain kiva tietää millä ajalla.

Kisojen jälkeen oli hiukan ristiriitaiset fiilikset. Toisaalta olin älyttömän tyytyväinen minun hiomattomiin timantteihin, ja tavoitteeseen päästiin. Toisaalta oli niin pienestä kiinni saavutta enemmänkin. Päälimmäisenä fiiliksenä oli kaikilla kolmella väsymys... mutta kun tästä on toivuttu niin pitääkin katsoa koska mennään uudestaan.

Ihan huippua oli, että kisoista sai myös videot. Onkin ollut aivan liian monta kisaa ettei ole tullut videoita katseltua jälkikäteen. Ovat kuitenkin useimmiten ihan opettavaisia.

Taitava Mörkö - Raakile Tikru

Tänään pääsin Mörkön kanssa Niinun huikealle radalle. Rata oli mukavan virtaviivainen vaikka sisälsikin useita takaakiertoja. Minun näkökulmasta radalla oli sopivasti vaikeustasoakin, välillä pääsi juoksemaan rennosti ja välillä piti keskittyä vaikean asian ohjaamiseen. Mörkön tapauksessa tarkoitti käytännössä in-inien suorittamista, sillä en ole Mörkölle opettanut sanallista käskyä ko ohjaukseen, vaan koira tulee ohjaukseen mukaan - tai sitten ei. Samoin pujotteluun vienti oli todella mielenkiintoinen (koitan etsiä ratakuvan).

Oli mukava saada onnistumisia Mörkön kanssa ja kyllä minun on vain sanottava että hämmästelen itsekin kuinka osaava Mörkö on. Toki koira ei ole se nopeimmasta päästä, mutta Mörköllä on tosi paljon taitoja minkä varaan voi ratasuorituksia rakentaa. Ei tarvitse paljoa varmistella ja huolehtia koiran puolesta.

Heti perään kävin itsekseni treenaamassa Tikrun kanssa, ja kontrasti koirien välillä oikein korostui. Tikru on varsinainen hiomaton timantti, tai kuorimaton sipuli miten asian haluaakaan nähdä. Siinä missä Mörkö tietää heti mitä ollaan menossa tekemään, Tikrun ajatukset ajautuvat kentän hajuihin. Kun Mörkön kanssa pääsee tekemään rataa, Tikrun kanssa hinkataan enemmän vielä estetekniikkaa. Yhdessä asiassa Tikru päihittää Mörkön mennen tullen ja se on rohkeus. Tikrun kanssa on huomattavasti helpompi treenata kun se ei ota turhia paineita korkeista paikoista tai heiluvista alustoista. Kokemattomuuttaan Tikru on kyllä hyvin häiriöherkkä, mutta tämä on onneksi asia mitä voi treenata ja pitääkin ottaa työlistalle ihan lähitulevaisuudessa. Sen siitä saa kun treenaa suurimmaksi osaksi itsekseen tyhjässä hallissa, niin koirat ja äänet ovat usein liikaa pienelle miehelle.