Muutama startti

Lauantai meni kisatessa. Olin luvannut juosta kaverini koiran kanssa kaksi ykkösen kisaa. Näistä jäi enemmän legendaa kuin tulosta, mutta silti olen niin vakuuttunut koiran ja minun yhteistyöstä että se saanee vielä jatkoa. Oli kuitenkin jo saavutus saada yliaikanolla, kun koiran kanssa on treenattu yhdessä vähemmän kuin yhdessä kädessä on sormia ja silloinkin pisin pätkä on koostunut noin kuudesta esteestä. Oli kiva myös huomata että ykkösen radat on ihan tehtävissä Tikrun kanssa, joten nyt vain puomia kisakuntoon niin...

Mörkön kanssa juoksin kaksi Jouni Kauton tuomaroimaa agilityrataa. Tuomarina uusi tuttavuus, ja agilityradat olivat oikein mukavia. Mörkö sai ensimmäiseltä radalta 5 (etenemä 3,77) kun se jotenkin kompasteli puomin nousevalla osuudella niin ei laukka vain osunut yrityksestä huolimatta kontaktille. Toiselta radalta nolla (etenmä 3,73). Tosi hyvä huomata että muutaman ohjatun treenin jälkeen tekeminen tuntuu jälleen hyvältä ja olemme palaamassa omalle tasollemme. Harmi että tämän "oppitunnin" hintana oli sertimahdollisuuden menettäminen omaan sössimiseen kuukauisi sitten. Tuo kisa opetti nöyryyttä ja nyt vaan koitan tehdä järkeviä asioita jotta saadaan maksimoitua meidän tekeminen näinä viimeisinä kuukausina kun Mörkö agilityssä vielä kilpailee.

Agilitya aamulla, agilityä illalla

Tänään on ollut minun pieni hemmottelu päivä <3 En sellaista alunperin suunnitellut, ja hiukan huolissani ostin irtovuoron aamun Niinun koulutukseen tietäen että vielä illalla on oman seuran koulutus Tikrulle. Normisti tässä ei olisi mitään ongelmaa, mutta pieni työnantajani suhtautuu minun menoihin välillä mielensä pahoittaen. Aina ei jaksa, eikä aina pienen tarvitsekaan jaksaa. Niinpä lunastin vuoron tietäen että illan treenit ovat todennäköisesti jäämässä väliin.

Mutta kuinkas sitten kävikään?

Vauva nukkui pitkälle aamuun ja mies lopulta sanoi tuhisevaa nyyttiä katsoen että annetaan nukkua. Hän hoitaa kyllä. Olin sopinut alustavasti toisen henkilön katsomaan oman vuoroni ajan vauvaa, mutta onhan se nyt kaikin puolin mukavampaa ja ennen kaikkea rentouttavampaa olla itsekseen liikenteessä alkulämmittelyn helppoudesta puhumattakaan. Laatuaikaa itseni kanssa, mukavan harrastuksen ja kivojen ihmisten parissa - parhautta! Treenit Mörkön olivat mainiot, ja tekeminen alkaa taas näyttämään ja ennen kaikkea tuntumaan agilityltä. Kaksi viikkoa sitten kävin myös Niinulla Mörkön kanssa, ja kyllähän sitä aika kuutamolla ja ruosteessa olinkin! Ei sillä tekemisellä voi kyllä odottaa mitään kisoista, mutta nyt kun on ollut pari ohjattua ratatreeniä niin odotan innolla miten se näkyy viikonlopun kisasuorituksissa!

Illalla ennen treeneihin lähtöä vauva nukahti! Joten lennosta suunnitelman muutos ja taas sain olla vapain käsin treeneissä! Alkuun tein Tikrun kanssa pari juoksupuomia (toimii!) ja seuraavaksi radan alusta seitsemän esteen verran pujotteluun saakka. Mukana oli myös rengas, ja voi että kun olen iloinen kun rengas radalla on alkanut toimimaan. Pujottelukin onnistui joka kerta täydellisesti, ja erityisen iloinen olen siitä ettei Tikru edes tuntunut kaipaavan etupalkkaa vaan lukittautui seuraavaan esteeseen. Lopuksi vielä seitsemän esteen hyppy-putki rallattelu, hyvin irtoaa ja reippaasti etenee. Olen erityisen tyytyväinen Tikrun tavasta edetä. Pitkää, matalaa laukkaa, estevetoisesti mutta kuitenkin kuunnellen. Toki meillä on treenilista loputon ja monet ohjauksista ovat vielä täysin raakileita, mutta tässä voisi lähi kuukausina alkaa katselemaan sopivia kisoja.

Kyllä jaksoi taas illan kotihommissa, vaikka nukutus venyikin melkein puoleen yöhön. Täydellinen akkujen lataus, ja taas jaksaa!