Mörkön SM-kriteerit kunnossa!

Uskomatonta, jo neljättä kertaa Mörkö on SM-kelpoinen. Aika hyvin niin Mörköltä kuin minultakin, kun viitisen vuotta sitten en uskonut nollan mahdollisuuteen kuin satunnaiseti kolmosissa. Paljon olemme oppineet, uudelleen opetelleet ja kehittyneet.

Tänään kuiskasin Mörkölle ennen omaa vuoroa, että hoida sinä esteet niin minä hoidan juoksemisen. Ja näin tehtiin! Ensimmäisellä radalla kello oli meille armollinen jättämättä loppuajan eteen miinusmerkin. Niin monta kertaa olemme saaneet yliaikanollan muutaman sadasosan ylityksellä, että nyt oli kyllä ilo kun kello oli meidän puolella. Mörkö hoiti kaiken kuten pitikin, ja lopulta päästiin toiseksi korkeimmalle palkintopallille.

Toisella radalla Mörkö teki oman osuutensa vieläkin paremmin, muun muassa keinu oli hurjan nopea. Itse jäin varmistelemaan parissa paikassa mikä kostautui maalissa 0,45 tuloksena. Ei se mitään, kun nyt on SM-nollat kasassa ja vuoren kokoinen taakka on poistunut harteiltani :)

Nyt pidetään pieni hengähdystauko ja jätetään ainakin Janakkalan kisat tulevana viikonlopuna väliin. Pitää käydä kuitenkin katsomassa kisakalenteria sillä silmällä, kun nyt voi nautiskella suorituksista Mörköläisen kanssa ilman ylimääräisiä paineita.

Tikrun kisakatsaus

Pitkästä aikaa kisaamassa Tikrun kanssa. Olin odottanut tätä aika jo jonkin aikaa, sillä oli kiva nähdä miten Tikrun puomi toimii käytännössä kisatilanteessa. No ei toiminut. Tikru oli jotenkin tosi hämmentynyt puomin sijainnista suhteessa halliin ja suoritti todella h i t a a s t i puomin, kuluttaen aikaa noin 7s. Toisella radalla suoritus oli jo hiukan nopeampi. Molemmilla radoilla kontaktin osumat olivat kuitenkin halutunlaiset, joten siitä pitää olla tyytyväinen. Radan ulkopuolella pääsin osalliseksi mielenkiintoiseen keskusteluun juoksupuomin opettamisen eri stepeistä ja nyt itselläni on jälleen selkeämpi kuva miten jatkaa hyvin aloitettua tietä. Treeneissä Tirku suorittaa nousevan ja laskevan osan laukalla mutta tasaisen osan ravilla. Olen itsekseni mietiskellyt että korjaantuuko vauhti kokemuksen myötä vai tulisiko tehdä hetken helpompia harjoituksia. Kontaktien osumien ollessa kuitenkin kriteerieni mukaiset sain suosituksen jatkaa treenejä nykyiseen tapaan ja haastaa koiraa itse kokeilemaan erilaisia suoritustapoja.

Muuten koiran käytös kisatilanteessa oli mukavan rento. Radan ulkopuolella piti jonkin verran haukkua pystykorvia, mutta heti kun mentiin radalle koira keskittyi täysillä tekemiseen. Molemmissa starteissa Tikru odotti hienosti lähtölupaa, ja luvan saatuaan lähti hiekkaa ruopien liikkeelle. Ensimmäisellä radalla ollut keinu vaikutti hieman yllätykseltä, joskin Tikru suoritti keinun kuten pitääkin. En ollut hoksannut rataan tutustumisessa pujottelun lähellä ollutta putkea ja siihen saakka nollana tehty suoritus muuttuikin yllättäen hyväksi maltti-treeniksi. Vaati kolme yritystä suorittaa pujottelu alusta loppuun. Toki harmitti nollan kariutuminen, mutta toisaalta tuli tosi hyvä treeni. Harvoin sitä itse kuitenkaan suunnittelemalla suunnittelee häiriöitä pujotteluun, yleensä pujottelua tulee treenattua niin kuin pujottelu sattuu kentällä valmiiksi olemaan. Olisihan tuon ansan välttänyt ohjaamalla pujottelun toiselta puolelta, mutta parempi näin että saatiin "ongelma" esille nyt ja vielä tehtyä onnistunut suoritus.

Toinen rata oli enemmän sähellystä, mutta laitan tämän itseni piikkiin. Minulla oli jotenkin vaikeuksia saada kisamoodia toistamiseen päälle. Heti alussa tuli kielto Tikrun kiertäessä hypyn valssin valuessa. Olin rataan tutustumisessa miettinyt että teenkö valssin vai peruskäännöksen ja takaa leikkauksen pujottelulle. Halusin pelata varman päälle pujottelun kanssa ja päädyin valssiin. Sinällään ihan tyhmä päätös kun Tikrulla on hyvät pujottelun sisäänmenot ja kestää hyvin takaa leikkaukset…. tämä siis itselle opiksi suunnitella jatkossa ohjausvalinnat Tikrun vahvuuksien mukaisesti.

Muutenkin koko tekemisestä paistaa läpi yhteisten (pitkien) ratakokemusten puute. Siihen nähdä Tikru seurasi tosi hyvin ohjausta. Tikru on hyvin erilainen koira kuin Mörkö, ja koska ei ole rata/ohjauskokemusta pahemmin, niin kummatkin meistä vielä opettelee lukemaan toisiamme ja eri tilanteita. Kummankin hienoinen epävarmuus näkyy etenemissä sekä esteelle etenemisen varmuutena. Tämä on kaiketi helppo korjata, kun teoriassa pitää saada jatkossa ohjattua treeniä vieraissa paikoissa. Käytännössä tämä on hieman hankala toteuttaa omien aikataulurajoitteiden takia. Vuorokaudesta loppuu vaan tunnit kesken, ja olen siinä mielessä onnellisessa asemassa että joudun priorisoimaan itselleni tärkeiden asioiden kesken. Valitettavasti agility ei ole prioriteeteissa ykkönen tällä hetkellä vaikka onkin minulle tärkeä asia, mutta koitan tehdä hyviä valintoja niin että edes ne pienet hetket ja mahdollisuudet tulee hyötykäytettyä.