Ei ole ihan mennyt putkeen viime aikaiset kisasuunnitelmat. Ensin alkuun jäi, tietenkin, kuusi kisaa välistä kun Mörkön selkä ei ollut kunnossa. Sitten en vain yksinkertaisesti kerennyt koiran kanssa esteille ennen kuin tulikin sopivasti pakkaset kun olisi ollut aikaa. Muutama lauhempi päivä välissä ja näitäkään en päässyt hyödyntämään kun kärvistelin vatsataudissa. Joten summa summarum, huomisetkin kisat jäävät väliin. Ei mitään järkeä lähteä kisaamaan kun Mörkö on viimeksi nähnyt esteitä lokakuussa. Loukkaantumisriski aivan liian suuri. Hiukan lohduttaa että on sentään -10 astetta pakkasta, mikä on ollut pitkään itselläni kipuraja kisaamisessa.
Voi että otti kuitenkin koville perua kisat! Vaikka oli järkisyitä useita ja tunnekin sanoi ettei nyt kannata ottaa riskiä. En ole kertaakaan aikaisemmin johtunut perumaan kisoja itsestäni johtuvista syistä, eikä helppoa ole nytkään myöntää ettei vatsataudin jälkimainingeissa jalka vain nouse niin ripeästi kuin terveenä.
Tuleehan noita kisoja - onneksi. Katselinkin tulevia kisoja sillä silmällä, mutta pitää (yrittää) pitää järki päässä ettei kohta olla tilanteessa että kisataan joka viikonloppu. Siinäkään ei taas ole koiran kannalta mitään järkeä, kun ei pääse missään vaiheessa palautumaan kunnolla. Mieli vetää kentille, koska kisaaminen on kivaa. Koska nyt on muutenkin menossa Mörkön vika kausi ja jäljellä oleva aika hupenee liian nopeasti. Koska meiltä puuttuu yksi SM-nolla ja olisi paljon mukavampi olla kun se olisi saatuna.
Nyt koitan saada Mörkölle parit ohjatut irtotreenit jostain, ja sitten koitetaan uudestaan kisakenttien valtaamista.
perjantai 25. tammikuuta 2019
maanantai 14. tammikuuta 2019
Talvipäivän reimua
Pitkästä aikaa oli tosi mukava keli ulkoilla, päivän valolla. Pari astetta pakkasta, uutta lunta kymmenisen senttiä, aurinko koitti paistaa pilvien lomasta. Ainoastaan tuuli teki pienen miinuksen, mutta tuuleltahan pääsee pakoon kun menee metsään. Jostain syystä ainoat säälliset liikekuvat olivat tällä kertaa Tikrusta, mutta pääasiahan oli että me kaikki nautittiin. Teki hyvää, meille kaikille!
 |
| Tikru juoksi... |
 |
| ....ja juoksi |
 |
| Mörkö Mörrimöykky |
tiistai 1. tammikuuta 2019
Toteutumat 2018 ja toiveet 2019
Takana varsin erilainen vuosi, kun perheellisenä ei ole niin paljon aikaa ja resursseja touhuta koirien kanssa kuin mihin haluja olisi. Myös syksyllä alkanut työ sekoitti muuten sujuvaa arkea niin ettei alkuun meinannut löytyä koirille lenkkiaikoja. Kuukauden reissu loppuvuodesta sekoitti myös pakkaa varsinkin kisasuunnitelmien osalta, mutta pieni harmi suuren ilon rinnalla. Ehdoton hitti oli kesällä vietetyt 30+ vuorokautta mökillä, harvinaista herkkua että sää pysyi koko kesän hyvänä.
Mörkön vuoden 2018 tavoitteet oli
· pysyä edelleen terveenä!
· Agilityn SM-kisat, se himoittu finaalipaikka edelleen mielessä
· Toko ja rally-toko ovat tauolla. Osittain jo sen takia etten periaatteesta halua ostaa SPKLn vaatimaa lisenssiä. Pitäköön tunkkinsa kun ei kerta kelpaa satunnaisen kilpailijan häntärahat ;)
· nauttia pitkistä lenkeistä, sylissä rapsutteluja sekä vieressä nukkumista
Mörkön viime vuoden ja tulevan vuoden tärkein tavoite on ehdottomasti pysyä terveenä. Viime vuoden osalta onnistuikin muuten mainiosti, mutta juuri joulun alla jokin tapahtuma kipeytti Mörkön selän niin pahoin että piti käydä lääkärissä. Onneksi näyttäisi olevan lihasperäistä kipua ja kahden viikon kevennetyn lenkkeilyn jälkeen koira on oma iloinen itsensä.
Agilityn SM-kisat olivat mitä parhaimmalla paikalla! Vain viiden kilometrin päässä kotoa ja esikisat osoittivat että Mörkö tykkäsi alustasta. Odotukset olivat kohdallani siis kovat ja pettymys melkoinen kun itse ohjasin hylyn. Omaa jännityskerrointa lisäsi sekin, että kilpailuissa oli käytössä minulle uusi rataan tutustumiskäytöntä, eli seuraavan ryhmän ohjaajat tutustuvat rataan kun edellisestä ryhmästä on viisi koirakkoa jäljellä. Oltiin Mörkön kanssa juurikin viidenneksi viimeinen ja oma keskittyminen ei onnistunut täydellisesti kun piti toisella silmällä vahdata että missä vaiheessa pääsee radalle. Hyvää oppia kuitenkin, tällaisia tilanteista on harvinaista päästä treenaamaan.
Agilityssä alkuvuosi oli menestys! Kaksi SERT-Ata ja yksi SERT-H! Siis meidän Mörkö sai sertejä, vaikka pari vuotta aikaisemmin epäilin kovin saataisiinko koskaan edes nollaa kolmosista. Vaikka tulosrintamalla vielä nautittiin hyvistä suorituksista, tiesin että suunta on väärä. Alamäki alkoikin ikävästi juuri SM-kisoja alla ja menikin pitkälle loppukesään ennen kuin ymmärsin mistä kiikasti. Ymmärsin, että me tarvitaan ohjattuja treenejä. Muuten häviää visio, suunta ja motivaatiokin kärsii. Niinpä syksyllä sovin Mari Mäkelän kanssa yksäreistä kerran kuussa ja näistä on ollut tosi suuri apu. Loppuvuotta kohti usko tekemiseen palasi takaisin ja saatiin kerättyä 7/8 SM-nollasta aika pienellä vaivalla.
Toko ja rally-toko olivat kisammielessä tauolla, mutta kotona treenailin satunnaisesti varsinkin oikealla puolella seuraamista. Ei se vieläkään täydellistä ole, mutta kuitenkin koiralla on kohtuullisen hyvä käsitys mitä siltä odotetaan. Pikkuisen ajatus kisaamisesta on käynyt mielessä... mutta katsotaan nyt jaksanko vielä antaa anteeksi SPKLlle.
Lenkkejä olisi voinut tehdä enemmänkin, mutta näillä rahkeilla ei enempää irtoa. Usein otin pojan kantorepussa mukaan ja näin saatiinkin tehtyä monet pitkät lenkit. Sylissä Mörkö voisi mielestään istua enemmänkin, mutta vieressä nukkumisesta ei ole tingitty senttiäkään.
Mörköllä on alkamassa viimeinen agilityvuosi, ikää kun on mittarissa 9v. Suurin suunnitelmin lähdin vuotta jaksottamaan, mutta jo nyt tiedän että suuret toiveet on vaihdettava realistisempiin. Tehdään se mitä pystytään, yhdessä, nauttien! Kovasti toivon viimeisen SERT-An osuvan meidän kohdalle kun 6.1.2019 jälkeen on tarvittava aika kulunut.
Mörkön tavoitteet vuodelle 2019:
- Terveys, terveys, terveys!
- Agilityn SM-kisat, yksi agility-nolla puuttuu vielä
- Enemmän lenkkeilyä, syliä sekä vieressä nukkumista
Mörkön vuoden 2018 tavoitteet oli
· pysyä edelleen terveenä!
· Agilityn SM-kisat, se himoittu finaalipaikka edelleen mielessä
· Toko ja rally-toko ovat tauolla. Osittain jo sen takia etten periaatteesta halua ostaa SPKLn vaatimaa lisenssiä. Pitäköön tunkkinsa kun ei kerta kelpaa satunnaisen kilpailijan häntärahat ;)
· nauttia pitkistä lenkeistä, sylissä rapsutteluja sekä vieressä nukkumista
Mörkön viime vuoden ja tulevan vuoden tärkein tavoite on ehdottomasti pysyä terveenä. Viime vuoden osalta onnistuikin muuten mainiosti, mutta juuri joulun alla jokin tapahtuma kipeytti Mörkön selän niin pahoin että piti käydä lääkärissä. Onneksi näyttäisi olevan lihasperäistä kipua ja kahden viikon kevennetyn lenkkeilyn jälkeen koira on oma iloinen itsensä.
Agilityn SM-kisat olivat mitä parhaimmalla paikalla! Vain viiden kilometrin päässä kotoa ja esikisat osoittivat että Mörkö tykkäsi alustasta. Odotukset olivat kohdallani siis kovat ja pettymys melkoinen kun itse ohjasin hylyn. Omaa jännityskerrointa lisäsi sekin, että kilpailuissa oli käytössä minulle uusi rataan tutustumiskäytöntä, eli seuraavan ryhmän ohjaajat tutustuvat rataan kun edellisestä ryhmästä on viisi koirakkoa jäljellä. Oltiin Mörkön kanssa juurikin viidenneksi viimeinen ja oma keskittyminen ei onnistunut täydellisesti kun piti toisella silmällä vahdata että missä vaiheessa pääsee radalle. Hyvää oppia kuitenkin, tällaisia tilanteista on harvinaista päästä treenaamaan.
Agilityssä alkuvuosi oli menestys! Kaksi SERT-Ata ja yksi SERT-H! Siis meidän Mörkö sai sertejä, vaikka pari vuotta aikaisemmin epäilin kovin saataisiinko koskaan edes nollaa kolmosista. Vaikka tulosrintamalla vielä nautittiin hyvistä suorituksista, tiesin että suunta on väärä. Alamäki alkoikin ikävästi juuri SM-kisoja alla ja menikin pitkälle loppukesään ennen kuin ymmärsin mistä kiikasti. Ymmärsin, että me tarvitaan ohjattuja treenejä. Muuten häviää visio, suunta ja motivaatiokin kärsii. Niinpä syksyllä sovin Mari Mäkelän kanssa yksäreistä kerran kuussa ja näistä on ollut tosi suuri apu. Loppuvuotta kohti usko tekemiseen palasi takaisin ja saatiin kerättyä 7/8 SM-nollasta aika pienellä vaivalla.
Toko ja rally-toko olivat kisammielessä tauolla, mutta kotona treenailin satunnaisesti varsinkin oikealla puolella seuraamista. Ei se vieläkään täydellistä ole, mutta kuitenkin koiralla on kohtuullisen hyvä käsitys mitä siltä odotetaan. Pikkuisen ajatus kisaamisesta on käynyt mielessä... mutta katsotaan nyt jaksanko vielä antaa anteeksi SPKLlle.
Lenkkejä olisi voinut tehdä enemmänkin, mutta näillä rahkeilla ei enempää irtoa. Usein otin pojan kantorepussa mukaan ja näin saatiinkin tehtyä monet pitkät lenkit. Sylissä Mörkö voisi mielestään istua enemmänkin, mutta vieressä nukkumisesta ei ole tingitty senttiäkään.
Mörköllä on alkamassa viimeinen agilityvuosi, ikää kun on mittarissa 9v. Suurin suunnitelmin lähdin vuotta jaksottamaan, mutta jo nyt tiedän että suuret toiveet on vaihdettava realistisempiin. Tehdään se mitä pystytään, yhdessä, nauttien! Kovasti toivon viimeisen SERT-An osuvan meidän kohdalle kun 6.1.2019 jälkeen on tarvittava aika kulunut.
Mörkön tavoitteet vuodelle 2019:
- Terveys, terveys, terveys!
- Agilityn SM-kisat, yksi agility-nolla puuttuu vielä
- Enemmän lenkkeilyä, syliä sekä vieressä nukkumista
 |
| Mökkeily on rasittavaa |
Tikrun vuoden 2018 tavoitteet oli
- Terveyttä, terveyttä!
- agilityn perustaitojen opettelu, sekä juoksupuomin treenaamisen aloitus
- toko/rally-toko -taidoissa seuraaminen ja perusaseto molemmin puolin
Tikru aloitti vuoden treenaamalla sekä hyppytekniikkaa kahdesti kuussa että kehohallintaa muutaman kerran viikossa. Hyppytekniikkaa tehtiin Vappu Alatalon valvonnassa ja kehonhallinsta ja kunnosta vastasi fyssari Anna Viikin eläinsairaalasta. Saatiin kuin saatiinkin kohtuullisen levoton kroppa hallintaan ja kehitettyä agilityssä tarvittavia lihaksia kevään aikana niin että Tikru sai lopulta hyppytekniikasta "puhtaat paperit". Tikrun ohella myös Mörkö jumppasi samoin ohjein, ja tulokset näkyivät positiivisesti myös Mörkössä. Loppuvuodesta oli vielä seuran kolmen kerran hyppytekniikkakurssi, ja oli mukava huomata että olen välissä tehnyt oikeita asioita ja saanut vietyä Tikrua oikeaan suuntaan.
Muutoin Tikru on (onneksi!) pysynyt terveenä! Kesällä kyyn kohtaaminen aiheutti huolta kun koiralta löytyi polvesta selkeä puremajälki. Oltiin sivistyksen takana juhannuksena ja pikainen soittokierros paljasti ettei Helsinkiä lähempää löydy apua. Koska jalka ei turvonnut ja koira vaikutti pirteältä päätin seurata tilannetta ja vietin unettoman yön koiraa vahtien. Onneksi koira pysyi tavanomaisena.
Agilityssä alkuvuosi meni pitkälti pujottelun kanssa työskennellessä ja muutaman tuskastuttavan ongelman jälkeen pystyin viimein alkusyksystä sanomaan että nyt koira on kisavalmis. Tikrun kanssa oli ensimmäiset ja vuoden ainoat kisastartit lokakuussa. Vaikka toiselta radalta tulikin nolla ja voitimme molemmat radat, jäätiin kuitenkin treenitauolle. Tämähän oikeastaan kisoissa käymisen tavoite olikin, nähdä missä oikeasti mennään. Muuten kaikki oli mallillansa, mutta tajusin etten ole treenannut tarpeeksi puomia korkeassa vireessä, enkä halua ottaa riskiä että koira satuttaisi itsensä sen takia ettei osaa suorittaa estettä turvallisesti. Niinpä loppuvuotena aloitettiin puomin kanssa tehokuuri, nähtävksi jää kuin pitkäksi kuuri venähtää.
Tokon / rallyn saralla on ollut todella laiskaa. Hieman on tullut seuraamista tehtyä, sekä istu, maahan ja seiso asentoja treenattua. Seuraaminen on loppusilausta vailla, asennonvaihdot tapahtuvat vain käsiavuilla. Koska ajatus puuttuu, niin ei ole oikein motivaatiotakaan. Ehkä joku päivä näitäkin taitoja viedään kisatasolle.
Suomessa käytiin muutama näyttely, tärkein saavutus lienee ensimmäisen cacibin saaminen. Ulkomailla käytiin Amsterdamin maailmanvoittajassa, mistä sijoituksena luokkavoitto. Voisihan näyttelyissä enemmänkin käydä....
Tikrun tavoitteet vuodelle 2019:
- Terveys on tärkein, tietenkin
- Juoksupuomin valmiiksi saaminen
- Kakkosiin nousu
- Norjassa / Tanskassa näyttelyssä käynti
- Luonnetesti
- Enemmän lenkkeilyä
Ensimmäinen vuosi ilman isoa koiraa takana. Tähän elämäntilanteeseen kaksi pientä kaveria sopii kyllä mainiosti. Onneksi koiratt ovat turkiltaan helpohkoja, paljoakaan enemmän aikaa karvojen suoristamiseen ei löytyisikään. Kokonsa puolesta ovat oivia, kun mahdutaan koko porukka rattaiden kanssa hyvin autoon. Juuri passeleista minulle <3 <3
- Terveyttä, terveyttä!
- agilityn perustaitojen opettelu, sekä juoksupuomin treenaamisen aloitus
- toko/rally-toko -taidoissa seuraaminen ja perusaseto molemmin puolin
Tikru aloitti vuoden treenaamalla sekä hyppytekniikkaa kahdesti kuussa että kehohallintaa muutaman kerran viikossa. Hyppytekniikkaa tehtiin Vappu Alatalon valvonnassa ja kehonhallinsta ja kunnosta vastasi fyssari Anna Viikin eläinsairaalasta. Saatiin kuin saatiinkin kohtuullisen levoton kroppa hallintaan ja kehitettyä agilityssä tarvittavia lihaksia kevään aikana niin että Tikru sai lopulta hyppytekniikasta "puhtaat paperit". Tikrun ohella myös Mörkö jumppasi samoin ohjein, ja tulokset näkyivät positiivisesti myös Mörkössä. Loppuvuodesta oli vielä seuran kolmen kerran hyppytekniikkakurssi, ja oli mukava huomata että olen välissä tehnyt oikeita asioita ja saanut vietyä Tikrua oikeaan suuntaan.
Muutoin Tikru on (onneksi!) pysynyt terveenä! Kesällä kyyn kohtaaminen aiheutti huolta kun koiralta löytyi polvesta selkeä puremajälki. Oltiin sivistyksen takana juhannuksena ja pikainen soittokierros paljasti ettei Helsinkiä lähempää löydy apua. Koska jalka ei turvonnut ja koira vaikutti pirteältä päätin seurata tilannetta ja vietin unettoman yön koiraa vahtien. Onneksi koira pysyi tavanomaisena.
Agilityssä alkuvuosi meni pitkälti pujottelun kanssa työskennellessä ja muutaman tuskastuttavan ongelman jälkeen pystyin viimein alkusyksystä sanomaan että nyt koira on kisavalmis. Tikrun kanssa oli ensimmäiset ja vuoden ainoat kisastartit lokakuussa. Vaikka toiselta radalta tulikin nolla ja voitimme molemmat radat, jäätiin kuitenkin treenitauolle. Tämähän oikeastaan kisoissa käymisen tavoite olikin, nähdä missä oikeasti mennään. Muuten kaikki oli mallillansa, mutta tajusin etten ole treenannut tarpeeksi puomia korkeassa vireessä, enkä halua ottaa riskiä että koira satuttaisi itsensä sen takia ettei osaa suorittaa estettä turvallisesti. Niinpä loppuvuotena aloitettiin puomin kanssa tehokuuri, nähtävksi jää kuin pitkäksi kuuri venähtää.
Tokon / rallyn saralla on ollut todella laiskaa. Hieman on tullut seuraamista tehtyä, sekä istu, maahan ja seiso asentoja treenattua. Seuraaminen on loppusilausta vailla, asennonvaihdot tapahtuvat vain käsiavuilla. Koska ajatus puuttuu, niin ei ole oikein motivaatiotakaan. Ehkä joku päivä näitäkin taitoja viedään kisatasolle.
Suomessa käytiin muutama näyttely, tärkein saavutus lienee ensimmäisen cacibin saaminen. Ulkomailla käytiin Amsterdamin maailmanvoittajassa, mistä sijoituksena luokkavoitto. Voisihan näyttelyissä enemmänkin käydä....
Tikrun tavoitteet vuodelle 2019:
- Terveys on tärkein, tietenkin
- Juoksupuomin valmiiksi saaminen
- Kakkosiin nousu
- Norjassa / Tanskassa näyttelyssä käynti
- Luonnetesti
- Enemmän lenkkeilyä
 |
| Mökillä mentiin täysillä... |
 |
| ... ja levättiin täysillä |
Ensimmäinen vuosi ilman isoa koiraa takana. Tähän elämäntilanteeseen kaksi pientä kaveria sopii kyllä mainiosti. Onneksi koiratt ovat turkiltaan helpohkoja, paljoakaan enemmän aikaa karvojen suoristamiseen ei löytyisikään. Kokonsa puolesta ovat oivia, kun mahdutaan koko porukka rattaiden kanssa hyvin autoon. Juuri passeleista minulle <3 <3
 |
| Mennään! Catch me if you can! |
 |
| Caught ya! |
 |
| Tammelassa 9/2018 |
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)