Mörkön kanssa "ulkomailla"

Viime lauantaina oli erinomainen mahdollisuus päästä kahden eri ulkomaisen tuomarin tuomaroitavaksi. Toisen tuomaroi Gabi Stebben Itävallasta ja toisen tanskalainen herrasmies jonka nimeä en nyt muista. Kummankin tuomarin radoissa näkyi "eurooppalainen leima", eivät olleet ihan tutuimpia mihin kotimaassa on tottunut mutta eivät missään nimessä olleet tekemättömiä paikkoja. Molempien radoissa korostui pujottelun sisäänmenojen itsenäinen osaaminen. Olinkin iloinen että sain erinomaista treeniä haastavista sisäänmenoista. Kummallakin radalla oli myös tiukka ihanneaika 3,9m/s etenemällä.

Kisapäivänä hieman ihmettelin kun oma olo oli jaloissa tukkoinen ja raskas. Jälkeen päin voin kertoa että olin jo siinä vaiheessa kipeä ja nyt sairastanut kohta viikon kotona... Jos olisin tiennyt olisin jäänyt kotiin. Ensimmäinen rata meni omalta osin tahmeasti ja jostain syystä Mörkö jännitti ihan hirveästi keinua. Hetken aikaa näytti että koiraa hyppää pois keinulta, mutta päätti sitten kuitenkin suorittaa esteen. Yliaikaa olisi tullut reilusti, joten ei harmittanut että Mörkö suoritti A-estettä ennen olevan hypyn väärin päin.

Toisella radalla pääsin jälleen todistamaan että liian ahtaaseen paikkaa tungettu valssi on riskialtis kun marginaalit on niin pieniä. Harmillinen hylkäys, mutta toisaalta tämä mahdollisti (vahingossa) hienoimman puomin ikinä. Mörkön on pakko osata puomi hyvin kun suorittaa esteen vaikka olen toisella puolella hallia! Jälkimmäinen rata kulki paljon paremmin. Onnistuin lämmittelyssä avaamaan jalat ja Mörkö suoritti keinun mallikkaasti. Ainoastaan se valssi... jos nyt uskoisi että joihinkin kohtiin se ei vain sovi. Vastahan olen hyllyttänyt radan SM-karsinnassa ja PM-mestaruuden jälkimmäisellä radalla tämän rada lisäksi.

Tikrun hypptekniikkakatsaus

Ilokseni ja onnekseni omassa seurassa järjestettiin kolmen kerran hyppytekniikka-kurssi. Oli myös onni että mahduttiin Tikrun kanssa tähän mukaan. Käytännössä kerta kuukauteen oli treenit.

Ensimmäisellä kerralla aloitettiin ihan perusjutuista, eli perussarjasta ja setpointista. Oli mukava huomata että vuosi sitten havaittu ja keväällä työstetty lihaspuutos oli pysynyt poissa. Tikru suoritti perussarjaa suorana ja pystyi set pointillakin työskentelemään normaalisti. Hieman haettiin parasta palkkausta Tikrulle, ja todettiin että paikalla lähdettäessä parhaiten toimii se että itse olen sarjan päässä lelun kanssa. Tämä on vain hiukan hankalaa yksin treenatessa, sillä Tikru ei malta vielä pysyä perussarjan alussa odottamassa lähtölupaa... mutta tämähän on treenattavissa oleva asia. On mukava myös havaita että Tikrulle voi tehdä tavanomaisin välein (4 askelta) harjoitteet, kun Mörkön kanssa piti tehdä aina lyhennetyillä väleillä.

Toisella kertaa tehtiin kasvavaa sarjaa sekä etäisyyden arviointia. Kummassakaan ei ollut mitään ihmeellistä ja varsinkin etäisyyden arviointi oli sujuvaa. Etäisyyksillä 6 ja 7 jalkaa Tikru suoritti välit ilman välilaukkaa ja etäisyyksillä 8-11 teki yhden laukka-askeleen väliiin. Olisi ollut hurjan mielenkiintoista nähdä olisiko toinen laukka-askel tullut 12 jalan etäisyydellä. Toistoja oli tässä vaiheessa alla jo niin monta että päätettiin tällä kertaa palata takaisin lyhyempiin väleihin ennen kuin koira on ihan väsy. Tästä saa oivan treenin kun seuraavan kerran teen etäisyyden arviointia.

Kolmannella kerralla työstettiin taipumista. Tämän kanssa Tikrulla oli hieman haasteita keväällä, joten olin todella iloinen kun Tikrun tekeminen oli nyt tosi sujuvaa. Tikrun suorituksessa ei ollut erityisiä puolieroja myötäpäivään ja vastapäivään mentäessä. Tikru oli koko ajan hyvin sisäkaarteessa ja kroppa pysyi hyvin hallinnassa koko kaaren ajan. On kiva huomata, että koiran kropan hallinta on kehittynyt huimasti. Oikeastaan peruslenkeillä kun kesän jälkeen olen jumpannut koirien kanssa aivan liian vähän. Loppuun tehtiin suoristavan harjoituksena kaksi kertaa perussarja niin että lähetin koiran takaakiertoon. Hyvin Tikru kesti myös minun liikkeen ja tällä tavoin pystyn helpommin treenaamaan myös itsenäisesti hyppytekniikkaa.

Harmillisesti korkeuden arvioiminen ja lasekutuminen jäivät pois kurssin agendalta. En usko että korkeuden arvioinnissa on mitään "vikaa", mutta olisi se kiva todistaa kun en ole ikinä korkeudenarviointia tehnyt Tikrun kanssa. Laskeutumista treenattiin kyllä keväällä, mutta en nyt ollenkaan muista oliko siinä mitään juttua vai oliko juttu nimenomaan siinä ettei Tikrulla silloin ollut tarvittavaa lihaskuntoa suoriutumaan tehtävästä. Jos pääsisi jossain vaiheessa hyppytekniikan jatkokurssille, niin tässä onkin heti kaksi toivetta.

Summa summarum: on ilo tehdä agilityä koiran kanssa, jolla on peruspalaset hyppäämisen suhteen kunnossa. Tekniikka, kropan hallinta, lihaskunto ja itseluottamus. On mahtavaa suunnata aikaa ja energiaa muiden asioiden hinkkaamiseen kun hyppytekniikkaan ei tarvitse varsinaisesti panostaa ylläpitoa enempää.