Suomen 56. paras - SM-2017

Kyllä se vaan on nain, että SM-kisat on kokemu ja elämys vaikka välillä tuntuukin ettei ole mikään järki matkustaa toiselle puolelle Suomea. Varsinkaan kun ei ole voinut harjoitella aivan niin monipuolisesti kuin olisin halunnut. Mörkön tekniseen osaamiseen luotin täysin, mutta itse en kerennyt käydä juoksulenkillä kertaakaan ja ketteryysharjoituksia tein yhden käden sormien verran. Muutenkin raskaudesta palautuva kroppa venkoilu ja aiheutti ylimääräistä päänvaivaa muun muassa kipeyttämällä selän perjantaina siihen kuntoon että hyvä kun pystyin kävelemään... Selkäkivusta huolimatta pakkasin koko perheen tavarat ja vaan toivoin että kyllä kipu rauhoittuu.

Rauhoittuihan selkä melkein. Ennen starttia lämmittelyssä en pystynyt juoksemaan laisinkaan, joten viritin rataan tutustumisen ajaksi SI-nivelien tukivyön. Lopulta kisasinkin tukivyön kanssa, sillä pystyin jopa juoksemaan. Tosin ei juoksu ollut kovinkaan rullaavaa tahi rentoa. Petteri Kerminen oli taiteillut haastavan radan, missä sai olla tarkkana oikeastaan alusta loppuun. Jopa kuumaryhmä sortui mitä erilaisimpiin virheisiin eri kohdissa rataa. Helppoa ei siis ollut. Päätin Mörkön kanssa tehdä varman virheettömän radan ja toivoa että se riittää... Lopulta tultiinkin maaliin virheettömästi, mutta valitettavasti yliaikaa oli 5,43s (tavoite-etenemä 4,3m/s, Mörköllä 3,7m/s). Omaa vuoroa odotellessa sanoin Mörkölle, että hoida sinä pujottelu niin minä vastaan lopusta. Meille vaikeasta pujottelukulmasta Mörkö haki hienosti sisään ja pujotteli reippaasti loppuun saakka. Mörkö on vain <3

Suoritukseeni tyytyväisenä palattiin takaisin hotellille syömään kunnon aamupala. Mörkön startti oli 8.30 joten sitä ennen en halunnut syödä hotelliaamiasta. Aamiaisella aloin seuraamaan netistä tuloksia - ja mitä ihmettä! Mörkö oli ja pysyi vankasti 50 parhaan joukossa suorituksesta toiseen. Niinpä pakattiin auto, luovutettiin huone ja mentiin takaisin kisapuistoon jännittämään voisiko suorituksella oikeasti päästä finaaliin. Valitettavasti finaalipaikka jäi lopulta 0,44s päähän... Samalla kun olin hirmu tyytyväinen suoritukseemme, niin kyllä kieltämättä harmitti että meille harvinainen filaanlipaikka jäi lopulta niin vähästä kiinni. Kunpa selkä ei olisi vihoitellut juuri kisa-aamuna. Turha liene sanoa että illalla selän kipu oli muisto vain ;)

Mitä SM-kisoista jäi käteen? Vieläkin suurempi into parantaa ensi vuoden SMiin. Suunnitelma on hyvinkin simppeli: ylläpitää Mörkön nykyistä teknistä osaamista mutta parantaa minun liikkumista ja ketteryyttä. Pitkän ajan tavoiteena saada agilityratojen etenemät 3,8m/s+ ja hyppyratojen etenemät 4.0m/s+. Hyppyratojen kanssa olen jotenkin varovaisempi ja nöyrempi kuin agilityratojen kanssa, mikä näkyy etenemässä. Joten nyt panostetaan hetken kisoissakin enemmän hyppyratoihin.

Mörkö SM-viimeistelyssä

Omassa hallissa kaksi kisaa. Tarkoituksena tehdä perusvarmaa suoritusta mahdollisimman nopeasti. Noooh... rataan tutustuessa jo totesin että radalla on kaksi kohtaa jotka minun on selvitettävä itselleni ei niin sujuvalla tavalla. Päädyin tekemään japanilaiset vasemmalta. Onnistuihan ne, mutta kyllä aikaa palaa vielä liikaa kun ei ole tarpeeksi sujuva ko ohjaus. Mörkö vaikutti alkuradan jotenkin tahmealta, loppuradan sitten jo normaalimmalta. Olin positiivisesti yllättynyt että etenemä oli 3,85m/s. Hyvä me! Koko ajan etenemät hinkkautuu parempaa suuntaan. Tältä radalta hyvänmielen nolla :)

Seuraavalla radalla ei mitään ihmeellistä. Hieman mietin ennen pujottelua teenkö persjätön vai lähtenkö suoraan pujotteluun. Päätin tehdä persjätön. Jostain syystä koiran ollessa putkessa tuli paha fiilis että persjättö tullee olemaan myöhässä ja saan koiran jaloilleni ja jompi kumpi loukkaantuu niin että SM-kisat jäävät välistä. Niinpä päätin lähettää koiran pujotteluun, olinhan tämänkin vaihtoehdon huomioinut rataan tutustuessa. En tiedä sokaistuiko koira tullessa pimeästä putkesta ikkunan auringonvaloa kohden, Kovasti Mörkö etsi pujottelua, mutta viimein kun sen löysi oli ensimmäinen keppiväli jo mennyt. Puomin kontakti voisi olla kauniimpi, mutta että Mörkön keinuista on tullut mukavia (epäonnisen treenin jälkeen kun Mörkö pääsi pari viikkoa sitten keinulla säikähtämään). Tiedä sitten miten tuo säikähdys paransi itseluottamusta, mutta Mörkö on tehnyt sen jälkeen neljä hienoa ja nopeaa keinua joista kaksi kisoissa.

Tänään kävin kokeilemassa saman radan alun, kun oli kivasti jäänyt kisojen jälkeen hallille. Näin pilvisellä säällä ei mitän ongelmaa keppien löytymisen suhteen. Toki sama radan pätkä tehtiin nyt toiseen kertaan.