Hankin useita kuukausia sitten Trick&Treat-laitteen, aka namimaatin. Alkuinnostus tyssäsi siihen, että molemmat leijonat pelkäsit surraavaa laitetta - ja paljon. Innostusta myös latisti se etten oikein keksinyt laitteeseen sopivia makupaloja, ja jos keksinkin niin ne makupalat eivät olleet leijonille kaikkein mieleisempiä. Makupala-ongelman kanssa pähkäilen osittain edelleen...
... mutta tänään kaivoin laitteen esille pölyttymästä ja päätin tehdä jotain. Jos ei muuta niin sitten edes päätös myydä laite jollekin toiselle enemmän siitä hyötyvälle. Ainakaan vielä en tehnyt myyntipäätöstä :) Eri makupalojen kanssa pitää päästä kokeilemaan laitetta, sitten kun koirat ymmärtävät laitteen tarkoituksen täysin.
Alkuun Mörkön kanssa. Mörkö on tottunut työskentelemään namikipon kanssa, joten yllättävän pienellä toistomääärällä Mörkö tajusi homman nimen. Ainakin alustavasti. Tein käsikosketusta ja istumista niin että palkka tuli namimaatista. Ainakaan Mörköä ei jännittänyt yhtään laitteen surina, ja vaikutti siltä että Mörköllä olisi kevyt käsitys äänimerkin ja namin yhteydestä.
Tikrun kanssa myös. Tikru ei ole tehnyt namikupillakaan mitään, joten koko idea kehu + nami kupista ajatuksesta on täysin tuntematon. Tikrukaan ei reagoinut surinaan yhtään, mutta ei sillä kyllä ollut mitään ajatusta naminaatin ideastakaan. Lopulta naksuttelin siitä että Tikru osoitti mitä tahansa kiinnostusta / toimintaan laitetta kohtaan. Näin saatiinkin ihan mukavalla tiheydellä palkkaamista. Jos yhtään vaikeutti kuviota (pyysin esimerkiksi istumaan) niin naminaatin olemassa olo unohtui. Joten lisää todella helppoa naminaatin kanssa työskentelyä.
Kummallakin koiralla kaipaan hiukan eri syystä naminaatin käyttämistä. Kontaktien treenaus olisi aikoinaan ollut Mörkön kanssa huomattavasti helpompaa kun ei olisi aina tarvinnut olla namikupilla vahtia. Sama koskee pujotteluakin. Joten toivon saavani laitteesta tarvitsemaani vapautta Tikrun kanssa treenatessa niin että voin huoletta treenata yksinkin eikä tarvitse pelätä vääristä suorituksista palkkaamista.
Mörkön kohdalla toivon myös pystyväni hyödyntämään säädeltyä etäpalkkaamista muun muassa ruudun kanssa. En tiedä vielä onko ajatukseni ruudun suhteen täysin tuhoon tuomittu, mutta kokeilemallahan sen näkee. Sen jo tiedänkin ettei Mörkölle pysty opettamaan ruutua ns perinteisesti, kun Mörköä ahdistaa etäisyys. Pakko rakentaa ensin ruudun paikasta pommin varma niin että Mörkölle on täysin selvää mitä siltä odotetaan.
----
Kun nyt pääsin treenaamisen makuun, niin tehtiin Mörkön kanssa sivulle/liki -erottelua. Pääsääntöisesti Mörkö miettii kummalle puolelle pitää tulla, mutta kyllä joukossa stiplujakin on. Pääasia ettei Mörkö kuitenkaan ahdistu virheistä. Vihje-erottulassa hyödynsin naminaatilla palkkaamista ja Mörkö näytti tykkäävän. Tehtiin myös eteen-käskyä. Pienillä käsimerkeillä ja/tai siuilta kutsuttaessa Mörkö tulee istumaan tosi nätisti eteen. Mutta jos kutsuu suoraan niin sitten alkaa peppua kääntyä jommalle kummalle sivulle. Tekisi mieli todeta että nykyinen on hyvä, kun se kattaa rally-tokon kriteerin. Samalla kuitenkin sisäinen ääni jatkaa etten saa luovuttaa ja laskea omia kriteereitä, joten vahvistetaan eteen tulemista myös. Onhan se niin, että kun jaksaa "ylikouluttaa" niin helpommat tehtävät tuntuvat sitten koetilanteissa hallituilta - Mörköstäkin.
Olen ajatellut, että sivulle, liki, eteen sekä molemmilta puolilta takaa kierrot (gogo, rundi) olisi Mörkölle niin selviä että se osaa ne milloin vain ja missä vain ja ainoastaan vihjeellä. Rally-tokossa useat tehtävät sisältävät näitä elementtejä, ja jos nuo tehtävät ovat Mörkölle pommin varmoja ns "luottotehtäviä" niin ne toimivat myös turvasatamina. Vaikka osatehtävässä olisikin jokin mikä aiheuttaisi Mörkön paineistumista niin nuo on taas niitä tehtäviä, jotka nostavat Mörkön itsevarmuutta ja hyvää mieltä.
Lopuksi kapulan pitoa. Tässä tein suuren oivalluksen itse :) Samalla tuntuu hölmöltä etten ole asiaa aikaisemmin ajatellut... Meillähän oli pitkään kapulan pito-ongelma ja elokuussa otin itseäni niskasta kiinni ja aloin opettamaan pitoa päivittäin. En tiedä olenko opettanut pidon huonosti vai onko se huonontunut matkan varrella, mutta ote kapulasta on todella löysä. Ei Mörkö pure kapulaa, eikä se oikeastaan pyörittelekään. Ote on vain löysä. Voi olla että kuvittelen ja selittelen, mutta minusta otteen löysyys on suoraan yhteydessä itseluottamukseen ja jos itseluottamus on muutenkin huono niin en ole oikein uskaltanut puuttua asiaan. Muuta kuin palkkaamalla vain ja ainoastaan hyvästä pidosta. Joskin tässäkin tapahtuu virheitä kovin helposti, kun hyvältä näyttävä ote onkin yhtäkkiä löysä ja samalla tuleekin palkkaus.... ei ole helppoa olla ihminen hitaine reflekseineen. Tänään kuitenkin tajusin, että kun laitan kapulan Mörkölle suuhun voin aivan hyvin tehdä sen rauhassa ja odottaa että Mörkö itse ottaa hyvän otteen kapulasta. Aikaisemmin olen toiminut ehkä turhan hätäisesti kun olen vain laittanut kapulan suuhun ja olettanut että Mörkö ottaa heti tiukan otteen. Optimimaailmassa toki näin, mutta jos Mörkön on nyt pakko asetella kieltä ja kapulaa kohdilleen niin parempi tehdä se heti kapulaa suuhun ottaessa. Tämä ei ehkä näytä kokeessa edes koiran auttamiselta, kun oikeasti jollekin hitaammalle ihmiselle tuo minun "odottaminen" on normaalia toimintaa. Hitto kun pitää välillä olla turhan hätäinen.
Tasapuolisuuden vuoksi myös Tikrun kanssa pientä jumppaa. Tällä kertaa ainoastaan peruuttamista minun edestä pois päin namista luopumalla. Kivasti Tikru peruuttaa lähes kaksi omaa mittaansa. Toistoja vaan, toimito käskyn alle ja yleistäminen niin meillä on rally-tokon MES-luokan edessä peruutus valmis. Kuullostaa helpolta ja luotankin että on helppoa kun muutamalla toistolla ajatus on noin hyvin Tikrulla mielessä.
Haaveena on Tikrun kanss jatkaa seuraamisen treenaamista Trkmanin metodilla... ehkä huomenna?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti