Seuraava valmennus pääsi tulemaan kuin varkain. Eihän edelliseen kyllä ollutkaan kuin kuukausi. Tuona kuukautena ei sitten tehtykään oikein mitään. Hiukan koitettiin treenailla kontakteja, hieman käytiin heiluttelemassa käsiä viikkotreeneissä ja yrittelin saavuttaa suunnitelmallisuutta ja tavoittaa tavoitteellisuutta. Rehellisesti sanottuna olen edelleen hieman hukassa. Päätavoite on selkeä, ja oikeastaan kirkastunut syksyn aikana. Välietapit ovat vain pahasti määrittelemättä ja hukassa.
Joten ei ollut suuria odotuksia kun valmennuspilottiin kotoa läksin. Ajellessa mietin omaa motivaatiota ja pikemminkin kuinka sitä kerään ja tein samalla kartoitusta missä mennään. Paremminkin yritin olla mahdollisimman rehellinen, sillä enhän huijaa kuin itseäni totuutta kaunistellessani.
Päivä alkoi esteklinikalla, missä valitsin aiheeksi puomin. Kerroin, että joko minulle tai Mörkölle, tai kummallekin, on muovautunut "helppuden kaava" eli ensin kokeillaan onnistuuko juoksupuomi (vaikka silmät kiinni) ja (kun) ei onnistunut niin sitten tehdään helpompaa harjoitusta alastulolla. En kuitenkaan halua opettaa kumaakaan meistä siihen että ensimmäisen kerran voi roiskia sinne päin ja sitten saa palkaksi helpomman tehtävän. Olin siis hetkellisesti päättänyt että tehdään vain ja ainoastaan kokonaisia puomia ja näin toiminkin jo muutaman harvan kerran treenatessa. Näin aloitimme myös Leenan kanssa puomin tekemisen. Ensimmäinen toisto sujui hyvin, toinen ja kolmaskin. Seuraavaksi kokeiltiin niin että vedätänkin koiraa - yllätykseksemme kontaktit huonoutuivat!
Tilanne on parissa kuukaudessa kääntynyt päälleen. Jos muutama kuukausi sitten Mörkön oli helpompi suoriutua kontaktista kun olen edellä, niin nyt se olikin kovin vaikeaa. Toisaalta, eihän tuo ihme ole kun olen yksin treenannut joten en oikein pysty ottamaan etumatkaa. Ainakaan niin hyvin kuin jos joku muu vapauttaa Mörkön alastulolla. Kotiläksyinä helottavalta tuntuva suoran puomin treenaus niin että olen koiran edessä, koiran tasalla sekä koiran takana. Sama vielä sivuuttaisetäisyyttä kasvattaen. Kuullostaa ilmiselvältä, mutta näemmä sitä turtuu nopeasti omiin kaavoihin ja jokin osa jää treenamatta. Koin helpottavana, että suorassa juoksupuomissakin on tarpeeksi vielä treenattavaa ja alleviivattavaa. Annoin itselleni luvan olla hetkeen murehtimatta puomin käännöksistä. Jostain syystä koen käännökset tylsiksi opettaa, varmaankin siksi kun aihe on hieman hanakala.
Hyppytekniikassa tehtiin set pointia ja laskeutumisharjoitusta. Mörkö lähtee minusta pois päin edelleen hieman laiskasti (set point), mutta tekeminen oli asenteeltaan aivan toisenlaista kun otin oman liikkeen mukaan (laskeutumisharjoitus). Erittäin hyvä oli kuulla, että tehtäväsarjalla Mörkö ei vilkuile minuun hyppyjen välillä. Estefokuksen treenaaminen tuottaa tulosta.
Ratatreeninä oli vauhdikas rata, mitä en varsinaisesti kokenut vaikeaksi mutta juurikin oikeaksi meille. Sai mennä kovaa, välillä piti ottaa koiraa haltuun ja taas luukutettiin täysiä. Tämä on hyväksi Mörkölle. Mutkaputket sujuivat vauhdikkaasti. Seinään päättyvä pujottelu harhautti kerran Mörkön, muissa toistoissa ei ongelmia. Tehtiin radalla ehkä hienoin juoksupuomi ikinä, ja parhautta ole se että Niinu pääsi vielä Mörkön yllätykseksi palkkaamaan suortituksen. Samoin iloa itselleni toi varsin onnistunut sakasalainen - nämä hypyn takaa lähtevät ohjauskivot ovat jostain syystä itselleni kovin vaikeita... Iloa tuotti myös älyttömän hyvin onnistunut takaaleikkaus ja siitä putkelle lähetys. Alan itsekin uskoa viimein että Mörkön napanuora on venynyt kahdesta metristä (2m), nykyisin ollessa melkein tuplat. Loppusuoralla pääsi lukuttamaan oikein kunnolla. Vaikka menin itse niin lujaa kuin kintuista lähti niin Mörkö pysyi sitkeästi rinnalla! Mörköllekin on tullut lisää "sitkeyttä" eikä niin helposti tyydy laukkailemaan minun perässä.
Päivä toimi täsmäiskuna omaan motivaatioon. On hienoa viettää päivä samoista asioista kiinnostuneiden ihmisten parissa, ja on antoisaa iloita muiden innostuksen mukana. Ei päivän aikana suuria linjoja edelleenkään piirrelty, mutta uskon että varsinkin puomin treenaamisen suhteen on tulevaisuudesa suurempi motivaatio. Keskitytään nyt hetken viimeistelemään estetekniikoita (puomi, koivu, pujottelun sisäänmenot) ja mietitään suurempia kokonaisuuksia seuraavan leirin jälkeen. Vapaa-aikoina nautitaan lenkkeilystä ja yhdessä löhöilemisestä.
