Haukku!

 Pieni asia luultavasti kaikille muille, mutta minulle todella merkityksellinen saavutus. Tikru haukahti keskiviikkonan treeneissä, pyytämättä ja hetsaamatta. Se oli sellainen vaativa HAU, ei mikään pieni wuh. Tikru istui edessäni kun kuuntelin kouluttajan ohjeita, tuijotti tiukasti ja komensi haukahtamalla. Tätä ollaan tavoiteltu! Että Tirkun tekeminen rentoutuisi agilityssä. 

Kun vihdoin ja viimein pääsin  alkuvuodesta Jenna Caloanderin koulutukseen joka toinen viikko, otettiin heti tavoitteeksi Tikrun vireen parantamisen. Homma alkoi aivan perusjutuista. Opeteltiin erilaisia tapoja leikkiä sekä hetsata koiraa. Opeteltiin leikkimään, tekemään jokin yksittäinen asia ja palkkaus leikillä. Jätettiin makupalat kokonaan treenitilanteesta sivuun, ne kun laskevat väkisin koiran virettä. Tämä pakotti minut pahasti epämukavuusalueella ja jouduin todella opettelemaan tapoja leikkiä Tikrun kanssa. Jenna konttasi maan tasossa ja palkkasi koiraa. 

Melko nopeasti alkoivat treenit kulkea sen verran hyvällä vireellä että aloimme harjoitella uutta lähtörutiinia. Samaan aikaan koitin kotona saada Tikrua haukkumaan. Sinänsä kornia, että normaalisti melko äänekäsä koira ei sanonut mitään millään keksimälläni tavalla. Lopulta läpimurto tapahtui keväällä kun sain lelun kanssa Tikrusta pienen wuh ulos. Tätä käytöstä vihjeestä rupesin säännöllisesti vahvistamaan eri paikoissa. Ensin omalla pihalla, sitten hiekkakentällä. Kisoissa parkkiksen rauhallisimmassa nurkassa ja lopulta niin että pystyin pyytämään haukahdusta lähdössä. Ei Tikru edelleenkään aina pysty haukkumaan, sen pystyy näkemään melko hyvin koirasta että kannattaako edes pyytää haukkumista. Mutta vaikkei rentous riittäisikään haukkumiseen, niin pystyin lisäämään lähtörutiiniin muutaman tempun millä koira rentoutuu mukavasti.

Kesän jälkeen jatkoin haukun ja leikkimisen treenaamista eri tilanteissa sekä alettiin keskittymään treeneissä pelkän vireen sijasta myös taitoihin. Ensimmäiseksi tavoitteeksi otettiin pujottelun ja puomin itsevarmuuden parantamisen. Ehkä enemmän itsevarmuus on lopulta parantunut minulta, lopputuloksena on kuitenkin harjoituksissa ja kisoissa melko hyvin näistä esteestä selviävä koira. Estetreenin lisäksi otimme mukaan pientä ratatreeniä ja täytyy sanoa ettei leijeröinti tunnu enää minusta pahalta ja poispäinkäännös on aivan tehtävissä.

Tämän viikon treeneissä yhdistimme puomin, pujottelun ja ratatreenin. Seitsemän estettä ja palkka, mukana puomi ja pujottelu peräkkäisinä esteinä. Hyppyhumppaa yhdeksän esteen verran sisältäen leijeröinnin ja persjätön (minulle myös jostain syystä edelleen hieman hankala ohjaus). Viiden esteen pätkä missä pujottelu ja puomi peräkkäisinä esteinä. Ensimmäisessä ja viimeisessä pätkässä piti minun pöllöilyn takia ottaa toiseen kertaan, ja oli ihana huomata ettei Tikru ottanut toistosta itseensä lainkaan. Päin vastoin! Kolmas pätkä kun meni uusiksi, niin ohjetta kuunnellessa Tikru tosiaan komensi HAU. Ja teki perään loistavan suorituksen <3

Odotan mielenkiinnolla ja innoissani seuraavia kisoja.

ALO100 ja RTK1

 Lauantaina oli pitkästä aikaa lajinvaihto kun vuorossa oli rally-tokonkilpailut. Toiveissa oli, että saisimme viimeisn tuloksen ALO-luokasta ennen kuin säännöt muuttuvat ensi vuoden alusta. Halusin varmistaa onnistumista, joten kävin kolme kertaa syyskuussa rally-tokotreeneissä. Treeneissä itsessään ei tullut mitään mullistavaa, enkä sitä odottanutkaan, mutta säännöllinen treenaaminen vie kyllä eteen päin. Samalla saatiin häiriötreeniä, ja tuli treenattua myös niitä ikävämpiä kylttejä. Suurin saavutus oli että viimein sain Tikrun tajuamaan liikkeestä seiso jota olemme treenailleet enemmän ja vähemmän aktiivisesti keväästä. Työstin myös vahvaa lähtökäyttäytymistä, uusia sääntöjä silmällä pitäen.

Kannatti panostaa muutama sunnuntai-ilta treenaamiseen, sillä oli helppo mennä hyvillä mielin ja rennosti kisoihin. Lohjan kirsujen halli on Tikrulle varsin uusi, yhden kerran olemme käyneet siellä aikaisemmin. Suoritukset etenivät nopeasti ja kun oli enää yksi koira jäljellä otin Tikrun ulos boksista. Lämmittelyn tehtiin sakasalainen, koira ihmisen ympäri ja liikkeestä maahan meno. Ja sitten radalle!

Tikru lähti hyvin kuulolla kehään, mutta sitten teki perisyntinsä ja alkoi hyppimään sivulle tullessa ylös päin. Niinpä hihna oli solmussa koiran jaloissa lähtö-kyltillä. Onneksi ei oltu vielä saatu lähtölupaa joten remmi kuntoon ja lälhtölupaa odottelemaan. 

Lähtö hyvä. Ensimmäinen saksalainen hyvä, muistin jättää tarpeeksi välimatkaa kylttiin niin Tikru ei edes yrittänyt kiertää kylttiä. 270 oikeaan hyvä, askel oikealle ihan ok. Käännös vasemmalle ok. 360 oikealle vaatii hiukan koiran houkuttelua. Koira kiertää meni sujuvasti ja samoin liikkeestä maahan. Täyskäännös oikealle oli jostain syystä sellainen missä Tikrun ajatus katosi, mutta sain mukaan kutsumalla. Hyvä istuminen sivulle, erinomainen maahan meno, kiertäminen hyvä mutta kun pysähdyin Tikrun viereen niin Tikru kerkesi nousta ylös ennen minun käskyä. Onneksi olin nopea reaktioissani, tuomarikin sanoi suullisesti myöhemmin että hyvä pelastus. Eteen istuminen hyvä, sivulle tulo hyvä. 270 vasempaan lähti epäsynkassa Tikrun kanssa ja olin jo varma että vinoudesta tulee virhettä. Hyvin Tikru kuitenkin lähti kääntymään kun pyysin uudestaan. Vauhdikkaasti pujottelu sekä käännös oikeaan ja maali. Suoritus tuntui melko hyvälle ja eniten ilahdutti se, että vaikka Tikru kolme kertaan pysähtyikin (ehkä paineistui!) niin koira pystyi kuitenkin jatkamaan suoritusta rentona.

Kyllä silti myönnän että olin todella yllättynyt että tuloksena oli 100p! Rally-toko on kuitenkin niin herkkä laji, että suorituksessa on väkisinkin jotain sanottavaa melkeinpä aina. Vaikka halusin mennä Tikrun kanssa kisaan "hakemaan tulosta", niin en ikinä koskaan osannut edes kuvitella että meille 100p olisi mahdollista. Olen ollut aika monta päivää omissa pilvissä, ja nauttinut onnistumisesta :) Jälkeen päin tajusin että tämä oli ensimmäinen kerta löwcheneissä että tuli 100p. 

Poikkeuksellisesta sain suorituksen jopa videolle.

Meinasi lähteä mopo ihan käsistä kun hetken aikaa mietin vielä AVOssa kisaamista tämän vuoden puolella. Mutta muistuttelin itselleni, että agility on vielä meidän päälaji, joten AVO-luokka saa odottaa ensi vuoteen.

Kolme rentoa rataa

 Viikonloppuna oli tarjolla Arto Laitisen ratoja HAUlla. Koska kyseessä on kotihalli, niin päätin ilmoittaa Tikrun kolmelle radalle. Ensin oli hyppy ja sitten kaksi agility-rataa.

Oikeastaan kaikkia ratoja voi kuvailla samalla tavoin. Sain tehtyä lämmittelyn hyvin ja sain Tikrun hyvin vetoleikkiin. Tikru tuli rentona lähtöön ja lähdettiin heti suorittamaan hyvässä vireessä rataa. Ei ollut nähtävillä alkuradan tahmeutta, vaan alusta loppuun radat menivät samalla sujuvuudella. Myöskään nopeuksissa ennen pujottelua ja pujottelun jälkeen ei ollut havaittavissa ainakaan merkittävää eroa. Ehdottomasti siis menestys vireen ja rentouden suhteen. Hieman hassua, että viimeisin rata oli kaikkein paras. Ei siis näkynyt väsymystä tällä kertaa.

Tulosmielessä olisin toivonut parempaakin, mutta pitää olla tyytyväinen siihen että jokaiselta radalta tuli tulos ja fiilis kaikkinensa on hyvä. Jokaiselta radalta tuli reilu sekuntti yliaikaa ja ensimmäiseltä agility-radalta ilmeisesti tuli vitonen puomilta ja toisella radalla hätäilin itse pujottelussa vitosen. Ei ole kyllä aikoihin ollut näin montaa tulosta peräkkäin, joten hylkyherkkyys on selkeästi pienentynyt. Edistymistä sekin.