Uusi vuosi ja uudet kujeet, joten aloitin vanhan asian työstämistä hieman uudella otteella. Tikruhan jostain syystä jännittää vieraita kisapaikkoja. Epävarmuus näkyy pääasiassa hitautena, mutta myös siinä että jos puomi tai pujottelu on radan alussa niin Tikru ei pysty suorittamaan estettä virheettä. Tietty voisin kisata vain muutamissa tutuissa paikoissa, mutta koska haasteet opettavat olen ottanut tavoitteeksi löytää rennon kisakaverin myös vieraissa paikoissa.
Aivan ensimmäiseksi laitoin ja viime vuoden puolella lähtörutiineja uusiksi. Ennen lähtöä kun pyysin Tikrulta käsikosketusta, niin Tikru jäi luottavaisen näköisenä lähtöön kun aikaisemmin oli sellainen paineistunut mytty. Tätä jalostin vielä eteen päin niin että nyt pyydän käsikosketusta juuri ennen kehään menoa, siirrytään iloisesti starttiin ja lähdetään radalle. Näinkin Tikru on ollut lähdössä luottavaisen näköisenä ja lähtenyt radalle vauhdikkaasti. Halusin siirtää käsikosketusta aikaisemmaksi, sillä syöminen laskee aina koiran virettä ja nimen omaan haluaisin Tikrun virettä radalla korkeammaksi. Nyt käsikosketuksen ja lähdön välissä on mahdollisuus nostaa koiran virettä.
Vireen nosto onkin sitten hieman monimutkaisempi juttu. Tätä olen päässyt työstämään Jenna Caloanderin treeneissä, joita minulla on koko kevään parin viikon välein. Olen niin innossaini tästä mahdollisuudesta, kun Jenna on valmis laittamaan kädet saveen ja näkemään vaivaa ratkaisujen löytämiseksi. Hänellä on myös itsellään kokemusta ujommasta koirasta, joten hän ymmärtää mistä on kyse. Ihanaa saada hieman vertaistukeakin. Koska treenikertoja on vielä vähän takana, mitään maata mullistavaa ei olla vielä löydetty tai keretty asentamaan koiraa. Positiivisia pilkahduksia Tikru on välillä jo väläytellyt ja on mielenkiintoista päästä jatkaamaan harjoituksia.
Kolmantena asiana toin tammikuussa nuuskumaton meidän rutiineihin. Tikrulla on kova tarve haistella maata omaa vuoroa odotellessa. Haistelu itsessään ei minua haittaa, koska pyynnöstä Tikru tulee välittömästi kontaktiin. Mutta viehän haistelu energiaa. Olen myös ollut havaitsevinani että mitä enemmän Tikru haistelee sitä hitaammin Tikru kulkee radalla. En tiedä onko ketju oikeasti se että mitä enemmän koira paineistuu/jännittää sitä enemmän haistelee ja sitä hitaammin menee kisasuoritukset. Joka tapauksessa ostin nuuskumaton ja nyt tammikuun kisoissa huolehdin että ainoa asia mitä Tikru saa nuuskia on matto ja sitäkin vain minun pyynnöstä. Haluan tarjota Tikrulle mahdollisuuden haisteluun jos koira sellaista kaipaa kisapaikoissa, mutta haluan rajata haistelua ja alkaa kääntämään haistelua enemmänkin aktiiviseksi suorittamiseksi (kuin passiiviseksi sijaistoiminnaksi). Käytännössä piilotan yhden namin mattoon, pyydän Tikrun etsimään sen ja kun Tikrun palaa namin löytymisen jälkeen takaisin kontaktiin palkkaan sen. Tätä pari kertaa, ei enempää. Itselleni rutiini on hiukan työläs ja toivon että nuuskumatosta pääsisi kokonaan eroon, mutta pidän nuuskumaton mukana treeneissä ja kisatilanteessa nyt jonkin aikaa.
Miten nämä ovat sitten vaikuttaneet tekemiseen? 4.1. oli Suomalaisen tuomaroimat radat Hyvinkäällä. Radat olivat mukavat ja nollat olisi pitänyt tulla helpolla. Tikru oli hidas, mutta nopeampi kuin aikaisemmin (etenemät 3,55 ja 3,6). Jälkimmäisellä radalla Tikru löysi oman normaalin vauhtinsa kolmanneksi viimeisellä esteellä ja oli kiva tulla maaliin. Tikru oli lämmittelyssä mukavan oloinen, joskin toista starttia ennen pyrki paljon haistelemaan. Minun pitää ottaa koira jatkossa hieman myöhemmin vasta häkistä niin ei aika tule liian pitkäksi meille kummallekaan. 18.1. oli Kivihalmeen radat I-HAHilla. Tällä kertaa tein niin että lämmittelin ensin itse ja noin kuusi koiraa ennen otin Tikrun mukaan ja tehtiin Tikrun kanssa normaalit ennen rataa tehtävät lämmittelyt. Käsikosketukset viimeisen koiran ollessa radalla ja nopea siirtyminen lähtöön ja radalle. Ensimmäisellä hyppyradalla olin todella yllättynyt miten hyvin Tikru lähti suorittamaan rataa ja alussa ollut pujottelukin sujui hyvin. Olin sen verran häkeltynyt Tikrun tekemisestä että ohjasin huonosti viimeisen esteen minkä takia radasta tuli hylkäys mutta minulle tärkeämpänä sein kuitenkin tiedon että Tikrun etenemä oli 3.9m/s. Toisella agilityradalla Tikru lähti kanssa melko hyvin radalle mutta loppuvaiheilla Tikru ei vain pystynyt menemään putkeen vaan ihan väkisin meni puomille ja tästä hylyn jälkeen koira laittoi normaalin vaihteensa silmään ja meni loput viisi estettä tosi nopeasti.
Kyllähän aavistin että Tikrun paineistumisen taustalla on oma käytökseni, mutta koska en tarkalleen tiedä mikä paineistumista triggeröi niin vaikea sillekään on mitään tehdä. Näillä kahdella viimeisellä radalla ensimmäisellä radalla tavoitteenani oli rento suoritus ja sen sain. Toisella radalla oli perhe katsomassa rataa ja rennon suorituksen sijaan fokukseni kääntyi toivoon siitä että saisin näyttää toisille miten hyviä me ollaan. Kun itse aloin suorittamaan niin Tikrunkin rentous väheni, mutta onneksi ei enää täysin kadonnut niin kuin vielä vuosi sitten. Eteen päin ollaan joka tapauksessa tultu.
