Mörkö 15v!

 Tänään juhlitaan 15 vuotiasta Mörköä! 

Mörkön vuosi on koostunut lenkkeilystä. On etuoikeus saada lenkkeillä vielä näinkin vanhan koiran kanssa pitkiä lenkkejä niin tasaisessa maastossa kuin umpimetsässä. Vapaana en Mörköä enää uskalla pitää, kuulo on mennyt niin pahasti. Eipä Mörkö ole koskaan ollut mikään ympyrää juokseva, joten remmissä olo ei ole koiraa mitenkään hetkauttnut.

Mörkö on säilyttänyt leikkisyytensä. Edelleen kengät, hanskat ja ylipäätänsä mikä tahansa suuhun  menevä tavara lähtee matkaan kun tulen kotiin. Jostain syystä Mörköllä on ollut aina sellainen tapa, että jotain pitää olla suussa minkä kanssa juosta ympäri asuntoa. Samoin Mörkö kerjää huomiota, rapsutuksia ja ruokaa tulemalla istumaan jokin asia suussa. Tikru ja Mörkö ovat viime vuosina jostain syystä löytäneet toisensa, ja varsinkin viime aikoina ovat saaneet yhteisiä leikkejäkin satunnaisesti ainaiseksi. Lenkille lähtiessä Mörkö myös kantaa aina hihnaa hetken.

Mörkö on ollut myös mukana treeneissä, mys treenattavana sekä matkoilla. Mukana oikeastaan kaikessa meidän perheen arjessa.

Huom! Mörkö ei tee "agilitya" kuin turvallisesti ja mielen virkistykseksi

Mörkölle osui loppuvuoteen myös valitettava loukkaantuminen. Eräänä syyskuisena tiistaina, ihanan metsälenkin jälkeen Mörkö yritti hypätä sänkyyn ja sanoi viu. En vielä tällöin olettanut lihaskipua kummempaa, varsinkaan kunkoirassa ei näkynyt vielä seuraavanakaan päivänä mitään oireilua. Karmea totuus alkoi paljastua perjantaina kun koira oli selkesäti hyvin kipeä eikä Mörkön takapää kantanut kovinkaan hyvin. Eläin lääkärissä tietty käytiin, ja diagnoosina välilevyn tyrä ja hoitomuotona konservatiivinen hoito. Tarkoitti siis kuusi viikkoa pentuaitauksessa eloa ja liikkumisen minimointia. Käytännössä muutin koiran kanssa aitaukseen, sillä koira joka on aina metrin päässä minusta ei aidattuna oloon rauhassa tyytynyt. 

Mörkö näytti kuitenkin ettei vielä ollut aika, ja muutamassa vuorokaudessa tilanne parani huomasti. Ensin alkoi kakkaaminen kaatumatta onnistumaan, sitten oikea takajalka alkoi pissatessa nousta ja seuraavaksi vasen. Viikon aikana halvausoireet olivat pitkälti kadonneet, onneksi. Missään vaiheessa Mörkö ei menettänyt omaa iloisuuttaan. Pikkuhiljaa lenkkejä pidennettiin ja maastoa vaikeutettiin ja ennen vuoden vaihdetta Mörkön pisimmät lenkit ovat 3km ja ollaan menty myös helppokulkuisessa maastossa. Kuusi viikkoa tapahtumasta aloitettiin jumppaaminen ja tarkoituksena oli saada takajalkojen hallinta ja lihaksisto paremmaksi. Tällä hetkellä Mörkö vaikuttaa normaalilta, monen silmiin varmasti normaalilta. Pieni jäykkyys takaosaan jäi, mutta motoriikka toimii niin hyvin että Mörkö voi rapsuttaa kummallakin jalalla kuonoaan.

Mörkön este rappusiin

Ensimmäinen 2km lenkki

Mörkö juhli synttäriä juustohampurilaisella. Totta kai tässä kohtaa on kiitollinen, mutta myös hieman hakea.  Varsinkin syksyn haveri muistutti ettei vuosia mitenkään voi olla enää montaa, ja on hieman surullista tietää että nämä voivat olla viimeiset synttärit. Olen päättänyt olla murehtimatta asiaa, ja koitetaan tietoisesti nauttia jokaisesta päivästä. Jokainen yhteinen kokemus on lisää muistoihin. Kiitos Mörkö on olet ollut ja olet edelleen <3

VV-24

Vuoden kohokohta eli Messarin näyttelyt olivat omalla paikallaan joulukuun alussa. Koen kahden päivän näyttelyt hieman rasittavina, joten tänäkin vuonna ilmoittauduin vain toiseen näyttelyyn. Koska edelleen Helsinki Winner -titteli tuntuu jotenkin teennäiseltä, niin valikoin tälläkin kertaa Winner -näyttelyn koitoksemme.

Olemme syksyn aikana hieman treenailleetkin näyttelytouhuja Tikrun kanssa. Tuntui kyllä aluksi aivan pöljän hommalta, kyllähän koiran pitäisi kehässä pyörähtää pienellä treenaamisella ja koska Tikrukaan ei ole enää nuori poika niin sen pitäisi jo osata. Käyn kuitenkin niin harvakseltaan näyttelyissä Tikrun kanssa ettei tarvittavaa rutiinia ole koskaan muodostunut ja siksipä päätin että otetaan nyt vihdoin ja viimein näyttelytaidotkin haltuun. Syksyllä Hyvinkään näyttelyssä saatiin ensimmäisen kerran ulosmitattua Tikrun hyvä liike, ja nyt Messarissa oli ensimmäistä kertaa pöydällä itsevarma koira. Oli suorastaan ilo olla Tikrun kanssa kehässä, kun Tikru oli iloinen ja reipas oma itsensä. Epävarmuudesta oli kaikki tipotiessään ja sain viedä tyylikkään koiran arvosteltavaksi. 

Tuomari Kilpeläinen-Turunen Kati

VET ERI-1, SA, PU-4, CACIB-V, VSP-VET --> VV-24

Hienossa kunnossa esitetty veteraani. Hyvä koko. Hieman pitkähkö runko. Kokoon sopiva luuston vahvuus. Komea uroksen pää. Oikea ilme. Suuri kirsu. Purenta ok. Hyvä kaula. Erinomainen eturinta ja runko. Pitkähkö lanneosa. Hyvät pakarat. Tasapainoisesti kulmautunut. Hyvä häntä. Liikkuu vetävästi hyvällä askelpituudella ja ryhdillä. Oikea karvanlaatu ja hyvä luonne.