Syksyn aikana jostain päähän pälkähtänyt ajatus on kehittynyt viikkojen aikana tavoitteelliseksi suunnitelmaksi. Siinä missä syyskussa vain keksin katsoa missä Mörkön tokon kanssa mennään, niin nyt suunnittelen treenejä tulevaisuutta ajatellen. Tähän on ehkä eniten vaikuttanut se, etteivät lauman urokset ole edelleenkään kaveraantuneet. Oikeastaan Mörkön jäädessä eläkkeelle agilitystä on rauha hävinnyt kokonaan. Koirat tappelet aivan liian usein, aivan liian lähellä lapsia ja valitettavan usein on verikin lentänyt. Joten jotain piti tehdä, ja yksi merkittävä muutos on se että molemmat koirat lähtevät mukaan treeneihin. Näin on kotiin tultaessa alkavat tappelut jääneet kaikki, kun kumpikaan ei pääse lällättelemään toisilleen. Ja koska minulla on molemmat koirat mukana, niin samalla sitä treenaakin molempien kanssa. Tämä on vaatinut minulta hieman joustamista, sillä en tykkää treenata kahta koiraa samalla kertaa. Onneksi sentään laji on eri. Jotta treenit pysyvät muutaman minuutin mittaisina sekä tehokkaina, ne on suunniteltava. Ja jos suunnittelee voi hyvin tehdä treenaamisesta tavoitteellistakin.
Olen yllättynyt siitä miten taitava Mörkö on teknisesti, vaikkei tämän pitäisi olla yllätys laisinkaan kun on Mörkönkin kanssa aikoinaan treenattua tokoa paljonkin. Se yllätti myös miten vahvasti Mörkö ahdistuu kisatilanteessa, tätä kun ei agilityssä näe. Luulen eron johtuvan siitä, että kun laukkaa ei voi ahdistua. Tokossa ja rally-tokossa on aikaa havannoida ympäristöä, alkaa epäröimään, muuttua epävarmaksi ja lopulta Mörkö tippuu omaan kuplaansa. Joitakin vuosia sitten työstin tätä kuplaantumista ja epävarmuutta paljonkin Mörkön kanssa ja silloin saatiinkin tosi kivaa edistymistä ja lopulta ALO1 tuloskin. Nyt en syksyn kisoihin asiaan niin paneutunut, ja välittömästi kuplaantumista alkoi näkyä uudestaan.
Treenien kantavaksi teemaksi oli siis helppo laittaa varmuus. Harjoitella kontaktin pitoa erilaisissa häiriöissä. Harjoitella kehäänmenoja. Harjotiella liikkeiden alkuja. Tasapainoilla sen kanssa että tulee tehtyä tarpeeksi monta toistoa että saa rakennettua uskoa ja varmuutta ilman että tekee sen yhden toiston liikaa mistä taas kumpuaa epävarmuus. Toki satunnaisesti epävarmuuden esiin tuleminen on hyvästäkin, pääsee treenaamaan ja palkkaamaan myös sieltä kuplasta poistulemista ja sitä että kontaktissa on turvallista olla. Ilman epävarmuuden esille tulemista ei voisi myöskään tietää seuraavaksi vaikeinta asiaa, mikä ahdistaa pientä Mörköä.
Paljon mieluummin treenaisin teknisiä asioita, kuin treenaisin henkisiä asioita. Kait epävarmuus ja ahdistus menee samaan kategoriaan kuin ääntelevä tai ylivirittynyt koira. Tasapainon etsintää nämä ovat enemmän ja vähemmän. Toki kun koira osaa tekniset osa-alueet hyvin, niin epävarmuuttaakaan ei pääse esintymään niin paljon. Henkisten asioiden huomaaminen, analysointi sekä treenisuunnitelman tekeminen vaatii ainakin minulta huomattavasti enemmän kuin jonkin teknisen asian kouluttaminen. Opettavaista on, ja hyvä niin.
Mörkö on nyt siis treenaillut useamman kerran viikossa, välillä kotona mutta useimmiten eri kentillä ja parkkipaikoilla. Treenit ovat olleet muutaman minuutin mittaisia, ihan maksimissaan viisi minuuttia. Ei se koesuorituskaan pidempään kestä. Pääsääntöisesti olen treenannut vain yhtä asiaa, joskus harvoin olen tehnyt kahta. Mörkön itsevarmuus on kasvanut kivasti ja nyt ihan viimeisen viikon aikana ei ole kertaakaan näkynyt ahdistumista tai liikkeen hyytymistä. Sitähän en voi tietää mitä pienen koiran pään sisällä tapahtuu, mutta ei ainakaan mitään niin suurta että se näkyisi tekemisessä. Itseasiassa Mörkön kanssa on todella mukava treenata, juurikin sen takia kun se osaa alo-luokan liikkeet hyvin, on mukavasti motivoitunut ja parhaimmillaan koko koiran olemus nauraa. Minä niin nautin Mörkön kanssa tekemisestä, ja toivon että päästään vielä tekemään kisa-areenoille rennolla asenteella!
