Topi

Topi 1990-2005

Ystävällisyyden perikuva. Rohkea ja reipas pieni kaveri vuonna 2005.

Topi oli perheemme ensimmäinen koira, koira joka hankittiin huonoilla tiedoilla ja jonka hankinnassa tehtiin oikeastaan kaikki virheet. Koira myytiin meille rekisteröitynä puhdasrotuisena bichon frisenä, mutta emme kuitenkaan koskaan saaneet rekisteripaperi (koska ko pentuetta ei välipentueena pystynyt rekisteröimään). Yhtäkaikki, rakastettava pieni otus suurella sydämellä.

Topin kanssa tutustuin 11-vuotiaana koirankoulutukseen kun aloimme käymään kerran viikossa tokossa. Vuotta myöhemmin kuvioon tuli agility, mikä ~25cm korkealle koiralle oli silloisilla estekorkeuksilla (40cm) aika haasteellista. Kun sekarotuiset saivat osallistumisoikeuden virallisiin kisoihin, kilpailtiin Topin kanssa tokossa avoimeen luokkaan ja agilityssä kakkosiin. Topin kanssa tuli käytyä kohtuullisen ahkerasti myö match showssa, treenailtiin jälkeä ja mopon kyydissä matkustaessa koira nautti kaikista eniten.

Topi muutti myös mukanani kun lähdin opiskelemaan ja aloitin itsenäisyyden opettelun oman asunnon ja opiskelun parissa. Topi kulki mukanani peruskoulun, AMKn aina työllistymiseeni saakka. Topin ajan tullessa täyteen surin menetetyn kaverin lisäksi myös sitä että oma nuoruuteni aika oli ohitse.

Topi sai elää pitkän, antoisan ja vaiherikkaan elämän alun hankaluuksien jälkeen. Pennun tullessa meille muutamassa päivässä selvisi että koiralla on keuhkokuume ja keuhkoputken tulehdus, täillä ja madoilla höystettynä. Sitkeä kaveri päätti elää, ja koko loppu elämänsä ajan Topi oli pääsääntöisesti terve. Parivuotiaana Topi jäi valitettavasti auton alle, ja tämä aiheutti vanhemmiten kipuilua selässä mutta onneksi jatkuvalla särkylääkityksellä Topin elämä jatkui kivuttomana. Vanhemmiten lenkit lyhenivät, kuulo huononi ja dementiaakin oli jossain määrin, tosin kun pieni iloinen koira häntää heilutellen touhuili omiaan tutussa ja turvallisessa ympäristössä en murehtinut turhia. Ilmeisesti nuoruusvuosien auton alle jääminen oli kuitenkin se viimeinen niitti, kun yhtenä päivänä - rakkaalla mökillä juostuaan ja riehuttuaan - Topin etujalat pettivät. Silloin ei tavinnut miettiä, vaan tiesi että nyt on aika.

 Topi vietti meidän ensimmäisen ja viimeisen yhteisen yönsä iskän vierellä lattialla nukkuen.

Topi mökillä 2001.

Apulanta - Armo

Minut ympäröin tyhjyydellä jotta voisin nähdä
Jotta oppisin itse mitä tunnen
Ja tietäisin sen
Nyt on mentävä yksin
Kulkee pitää ilman varjoo
Osan jäätävä taakse jotta toinen voi loppuun löytää

Tätä hetkeä kartoin, tätä väistin, tätä niin pelkäsin
Sen on tultava loppuun
Nyt on aika

Viimeiseen tiimaan
Tähän päättyy paljon hyvää, paljon kaunista
Jonka raajat kuolleet on
Tän täytyy mennä näin
Vaikka tahtoisin kieltää, koittaa säilyttää
Mutta tiedän et on turhaa
Armoo viivyttää